perjantai 27. tammikuuta 2012

Onnellisia vain unissaan

Noustaan ylös ja jatketaan elämää
tämän kaiken jälkeen on kai vielä jotain mitä odottaa
Pyyhitään silmät ja nostetaan päät,
kai muakin varten joku jossain on

Ahdistus ojentelee käsiään iltaisin
epäröin, tartun kuitenkin
Eihän parempaa turvaa voi saada milloinkaan

Liian lähellä nähdäkseen mitään
suljetaan silmät ja päätetään jaksaa

Hiljaiset huoneet, ei täällä voi hengittää
pimeys roikkuu raskaana meidän yllä
Sen alla rimpuillen, annan tälle mun koko sydämen

Ne sanoo: sun on pakko jaksaa,
vaikka itken ja sanon ettei musta tähän oo
Nielen kyyneleet ja hymyilen reippaasti

Koskaan ei voi tietää tuleeko huomista ollenkaan

Ja annan tälle mun koko sydämen


Viikonloppuja,

- Josbe

(ps teksti on minun omani)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti