keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

by H&M

Kevätvaatetta.

Nään jo itteni kulkemassa noi vaatteet päällä pitkin kuivia asfalttiteitä. Aurinko paistaa mun päälle ja kengät on kevyet jaloissa.

Tulin tänään abiristeilyltä. Huomenna meen äitin kanssa Amarilloon lounaalle. Ehkä varaan samalla reissulla itelleni kampaaja-ajan, ois nimittäin aika tehä tälle reuhkalle jotakin. Seuraavat pari viikkoa pitäis lukea vimmatusti. En tajuu miten jaksan, mut on vaan jaksettava. Koska kirjotukset on pienin huoli tällä hetkellä. Suurin mun huolista olet sinä. Vaikka ei mun tartte olla susta ollenkaan huolissaan. Ei ole enää mitään hätää. Pian on hyvästien aika ja mua itkettää jo nyt niin kamalasti. Ikävä repii mua joka suuntaan.

Tänään on ollut kaunis päivä ja mä tiedän, että sulla on nyt kaikki hyvin. Hymyilet mulle jokaisessa auringonsäteessä.

Aika parantaa,

- Josbe

maanantai 20. helmikuuta 2012

Siel tähti yks on muita paljon kirkkaampi ja tiedän et se oot sä, kuka loistaen hohtaa kirkkaasti

Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen
.


Ettet pelkää enempää
siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan

Ethän pelkää pimeää
siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
vielä valvon vierellä.


Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.

 
MILLA
1993-2012

Kultapieni, mulla on sua niin kova ikävä.
En unohda sua ikinä.
Nuku rauhassa pikkuinen.<3

maanantai 13. helmikuuta 2012

Sun ei tartte olla musta ollenkaan huolissaan


Mä toivon, että ois jo kevät ja kaikki ois lämmintä ja helppoa. Aurinkoa ja kuivia asfalttiteitä. Huppareita ja kevätkenkiä. Haluan pitää ikkunaa auki öisin ja herätä lintujen lauluun. Kaikki ois kaunista ja kevyttä. Talvi tappaa, mutta kevät pelastaa aina joka vuosi uudestaan. Mutta mitä jos tänä vuonna mä en enää pelastukaan?

Sukellan muumilakanoihin, mua väsyttää niin etten jaksa edes ajatella. On niin paljon tekemistä, etten jaksa tehdä mitään. Liian paljon kaikkea. Puhuminen auttaa, mutta entä jos ei jaksa enää edes puhua? Eikä ole mitään puhuttavaa, kaikki on vaan tätä kylmää tyhjyyttä.

Huomenna on ruotsin yo-kuuntelu. Mä tahtoisin nukkua kevääseen saakka, herätä kun aurinko paistaa ja järvet on vapaita.

- Josbe

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Väistämisvelvollisuus kohdattaessa

,
Luulin että olisit ollut se
jonka jokaisen liikkeen painaisin mieleeni
Mä avaan ikkunan
ja kun tuuli tarttuu hiuksiin,
olen unohtanut sut

perjantai 10. helmikuuta 2012

Aurinko tulvii ikkunoista sisään kimaltavana ja keltaisena


Istun pitkään hiljaa ja kuuntelen kun muut kirjoittaa. Mä oon saanu jo kaiken valmiiksi, kaikki kolme vastaustekstiä on siistissä pinossa mun edessä. Mä tiedän, että kolme tuntia on pian täynnä ja mä pääsen kotiin. Mun takana istuva tyttö puhuu itsekseen. Jostain kaukaa kuuluu askeleita. Mun olo on rauhallinen aamuisen ahdistuksen jäljiltä, mä vaan istun ja olen olemassa. Ja mä tiedän, että oon selättänyt taas yhden kokeen.

Mun ajatukset karkaa suhun. Mietin missä mahdat olla ja mitä teet. Enkä mä tajua itseäni, miksen voi päästää irti sinusta, vaikka en ole edes oikein ollut kiinni sinussa. Toisaalta olenko mä koskaan ymmärtänyt itseäni, mitään itsessäni. Siitä on pian kaksi viikkoa kun nähtiin. Oon ajatellu sua joka päivä siitä asti. Oon jättäny tekemättä asioita sun takia, itseni takia, ajatusten takia. Oon valvonu öitä. Oon ollu onnellinen, ahdistunut, vihainen, surullinen sinusta. Oon uhrannu niin paljon voimia suhun. Jos luet tätä niin yritä ymmärtää, etten halunnu satuttaa. Sen enempää sua kuin itseänikään. Silti satutin, kumpaakin.

Haluan olla vaikeasti tavoiteltava. Haluan, että se joku tekee töitä mun eteen, mun rakkauden eteen. Mun rakkauden hinta ei ole halpa, koska mua on satutettu niin paljon, että suojelen itseäni jokaiselta uudelta ihmiseltä. Toisaalta ei kukaan tavoittele mun rakkautta tai mitään minussa, niin se on sama millainen mä olen.
Mutta arvostan itseäni vielä sen verran, ettei kukaan saa multa mitään mitä en halua antaa.

Siellä tekstitaidon kokeessa mä tajusin, ettei mun maailma voi kaatua tähän. Ei tähän kokeeseen, ei suhun, ei tähän pimeyteen. Jos sä haluat mut oikeesti, mä oon sun, mut en nyt. Se on nyt susta kiinni, tuleeko meistä mitään vai jäädäänkö me tähän niin kuin tähänkin asti. Paitsi ettei mikään ole enää niin kuin ennen mun elämässäni. Sä oot muuttanu kaiken, tietämättäsi. Sä et voi kaataa mun maailmaa, kun se on jo kaatunut.

Yrittäkää jaksaa,

- Josbe

torstai 9. helmikuuta 2012

Vaikka sä lupaisit mitä, mä kaadun silti aina


I don't love me
that's how I understand 
why you don't either

Loppujen lopuksi kaikki satuttavat toisiaan, tahtomattaan tai tahallaan. Niin kuin sinä minua ja minä sinua. Kukaan ei koskaan halua kenellekään mitään pahaa, mutta silti jotain sattuu aina. Ihan aina. Minäkin satutan kaikkia ympärilläni olevia tällä mitä teen itselleni, mutta silti jatkan aina vaan enkä koskaan lopeta.

Entä jos mä en voi olla ilman sua enkä sun kanssa? Entä jos mä en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sua. Sä sekoitit mun maailman, joka oli jo valmiiksi sekaisin. Enkä mä enää tiedä mitään. Eikä musta tunnu miltään. Kaikki vaan on.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Mä tiedän, että tän pitäisi olla kaunista ja mun pitäisi olla onnellinen, mutta mulla on vaan kylmä


Kaikki vie nykyään niin paljon voimaa vai enkö minä vaan enää kestä? Onko sietokykyni rajat viimeinkin tulleet vastaan? Ehkä. Ehkä ei. Ja kaiken tämän keskellä pitää pysytellä hengissä. Pitää syödä ja nukkua.
Pitää lukea kirjotuksiin. Pitää nähdä kavereita. Pitää hoitaa asioita. Pitää tehdä päätöksiä. Pitää siivota.
Mun on pakko tehdä kaikkea tätä, olla kaikkea tätä. Että olisin normaali. Vaikka mä en ole lähelläkään sitä.

Mä olen surullinen, mua väsyttää. Uni ei virkistä. Jokainen päivä on taistelua, kaikki uuvuttaa. Mä en jaksaisi tehdä mitään, en olla mitään, missään. Haluaisin vaan olla ihan hiljaa paikallani. Sääliä itseni hengiltä. En saa mitään aikaiseksi, kaikki jää roikkumaan. Tyhjiä sanoja, tyhjiä lupauksia. Lupaan, mutta en pidä niitä.

Nyt on lukuloma, pitäisi lukea. Mutta mitä minä teen? Makaan sängyllä ja silittelen koiran korvia. Ja ajattelen. Ajattelen niin, että päähän sattuu. Ajattelen sinua, minua. Sitä mitä ei koskaan tule, sitä mitä oli hetken. En jaksaisi ajatella enää koskaan yhtään mitään. Se vie voimia, se on turhaa. Kaikki on turhaa.

Ei ole sairautta, tartuntaa, oireita tai lääkitystä, on vaan minä ja pimeys minussa.

Tämä päivä on todella huono. En kestä itseäni. En jaksa olla tässä ruumiissa. Haluan pois.

Vaikka mä juoksen vesien syvyyksiin ja taivaan sydämeen, mä olen silti aina minä. Siksi ainoa, mitä pelkään, olen minä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Eikä se voi olla sattumaa, miten ain törmätään sattumalta ja joka kerta viet jalat alta


Tiedätkö miltä tuntuu...
 ..mennä nukkumaan ja jäädä mietiskelemään
 ..kun uni ei tule välttämättä koskaan
 ..kun ruoka ei maistu miltään
..kun ei huvita noustä sängystä vaikka uni ei ole tulossakaan
 ..kun olo pahenee joka sekunnin jälkeen
 ..kun sattuu niin että toivoo vain kuolevansa
..kun jäät aina ilman vastarakkautta
..kun lohtua ei saa silloin kun sitä eniten tarvitsee
..kun ihminen ketä rakastat ei koskaan antanut edes yrittää
..kun et olekaan niin tärkeä kun annetaan ymmärtää

torstai 2. helmikuuta 2012

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa, liikennevaloissa ihmisten ajatukset vaeltavat paikkaan mieluisaan





Kuvat on vuodelt 2010. Luoja, että oon ollu silloin pieni ja laiha.

Heräsin tänään 05:15 ja ajattelin sua. Ajattelin sua myös kun kävin nukkumaan. Ajattelen sua koko ajan. En pysty lukemaan kokeisiin. En pysty tekemään mitään, kun aina sä vaan oot siinä. Tää on säälittävää, tiedän, koska mä olin se joka pilas tän kaiken. Mutta mä yritin korjata rikkomani. Enkä mä edes ole varma mitä kaipaan. Jotain mä nyt kumminkin kaipaan ja tää kaipuu on raastavaa. Ahdistus kiskoo joka suuntaan. Paha olo on kuin valtameri mun ympärillä. Ja mua väsyttää tää kaikki ihan mielettömästi. Tää ajattelu. Henkiset voimat hiipuu kovaa vauhtia. Haluan löytää ratkaisun, mutta musta tuntuu ettei mikään enää kannata. Ja mua sattuu. Mutta silti: Sä oot vikana mieles illal ja ekana ku mä herään.

Kohta Hannan luo,

- Josbeeee

keskiviikko 1. helmikuuta 2012


It took so long just to feel alright
Remember how to put back the light in my eyes

En juossu pakoon vaik se näytti siltä ehkä, jos ei mikään tunnu miltään ni silloin parempi on mennä



Kaipaan mun vaaleita hiuksia hurjana. Ja muutenkin tota aikaa, silloin kaikki tuntu olevan ees jotenkin hyvin. Kaipaan myös viime kesää ja sitä hetkellistä laihuuden tunnetta mikä mulla oli. Nyt kaikki on vaan mustaa ja harmaata ja inhottavaa.

Piilotin tänkin hetkeksi kun olin ahdistuksen vallassa. Viime päivinä on tapahtunu niin paljon, ettei pää meinaa kestää. Hyvä kun kestää muutenkaan ja sitten kun annetaan vähän lisää miettimisen aihetta niin johan siinä vähemmästäkin luulee kuolevansa.

Oon miettiny joitakin asioita niin paljon, etten enää jaksais mut silti havahdun miettimäst samoja juttuja uuestaa ja uuestaa. Mun pää räjähtää kohta, jos en saa rauhaa. Meen vaan enemmän sekasin ku mietin koko ajan. Ja sit alkaa ahistaa ja ku alkaa ahistaa ni voi tapahtua kamalia asioita, mitkä auttaa hetkeks mut sit sattuu taas viel enemmän..

Älkää kyselkö mitään, älkää varsinkaan vaatiko mua päättämään mitään liian suuria asioita, koska muuten käy näin niin ku nyt kävi. Parempi vaan, että pysytte musta mahdollisimman kaukana!

Koittakaa kestää, mä en ainakaan kestä :(

- Jossu