keskiviikko 1. helmikuuta 2012

En juossu pakoon vaik se näytti siltä ehkä, jos ei mikään tunnu miltään ni silloin parempi on mennä



Kaipaan mun vaaleita hiuksia hurjana. Ja muutenkin tota aikaa, silloin kaikki tuntu olevan ees jotenkin hyvin. Kaipaan myös viime kesää ja sitä hetkellistä laihuuden tunnetta mikä mulla oli. Nyt kaikki on vaan mustaa ja harmaata ja inhottavaa.

Piilotin tänkin hetkeksi kun olin ahdistuksen vallassa. Viime päivinä on tapahtunu niin paljon, ettei pää meinaa kestää. Hyvä kun kestää muutenkaan ja sitten kun annetaan vähän lisää miettimisen aihetta niin johan siinä vähemmästäkin luulee kuolevansa.

Oon miettiny joitakin asioita niin paljon, etten enää jaksais mut silti havahdun miettimäst samoja juttuja uuestaa ja uuestaa. Mun pää räjähtää kohta, jos en saa rauhaa. Meen vaan enemmän sekasin ku mietin koko ajan. Ja sit alkaa ahistaa ja ku alkaa ahistaa ni voi tapahtua kamalia asioita, mitkä auttaa hetkeks mut sit sattuu taas viel enemmän..

Älkää kyselkö mitään, älkää varsinkaan vaatiko mua päättämään mitään liian suuria asioita, koska muuten käy näin niin ku nyt kävi. Parempi vaan, että pysytte musta mahdollisimman kaukana!

Koittakaa kestää, mä en ainakaan kestä :(

- Jossu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti