torstai 5. heinäkuuta 2012

Hetkiä, joiden toivoisi jatkuvan.


Mua pelottaa, että aika loppuu. Ja mä tiedän sen loppuvan pian. Kesä nimittäin. Haluun jatkaa näitä lämpimiä päiviä, karata mökille kaupungin ahdistusta ja kuunnella aaltoja. Mutta mä tiedän, että syksy tulee ihan liian pian. En suostu ajattelemaan sitä. Siihen on vielä aikaa (ihan liian vähän).

Mua väsyttää ajatus syksystä, ajatus kaikesta. Oon nyt paremmassa kunnossa kuin vuosiin ja haluaisin vaan elää pitkästä aikaa. Mulla on niin kamala kiire elää. Haluan tehdä kaikkea sitä, mitä en oo vuosiin kyennyt tekemään. Kaikki on pakko tehdä ihan heti nyt, koska pelkään etten pian jaksakaan taas edes olla.

Hetkittäin kuitenkin mietin, onko sittenkään hyvä näin. Onko tää oikea suunta, jonka oon valinnu. Onko nää päätökset ollu oikeita. Mietin, onko tää sittenkään kaiken sen tuskan arvoista? Mitä jos tää ei kannattelekaan mua loppuun? Entä jos vajoan takaisin siihen syvänsiniseen ja kauniiseen? Onko tää onni oikeaa vai pelkästään valkoisten ystävieni tuomaa?

Oon oppinu katsomaan mun perhettä uusin silmin. Katson niitä ja tunnen valtavaa rakkautta jokaista kohtaan. Aamuisin silittelen koiran silkkisiä korvia, katson syvälle ruskeisiin silmiin ja mä tiedän, että mun kuuluu olla juuri tässä.

Oon kulkenu kaiken sen mustan läpi tähän hetkeen. Mun elämä on nyt tässä.

2 kommenttia:

  1. Niin älyttömän kaunis teksti ja siihen sopiva kuva! älä huolehdi, kesiä tulee lisää, ja ne tulee taas nopeammin kuin uskoiskaan. Hurjasti tsemppiä sulle, eiköhän kaikki aina lopulta järjesty :)

    VastaaPoista