tiistai 13. marraskuuta 2012

I just wanna be myself and I want you to love me for who I am.


Luulin ennen, että se mun päätämyöten menevä ja sekalaisen värinen (olin huomaavina siinä joskus vivahteita vihreästä..) pitkä reuhka oli täydellinen. Ajattelin, ettei se haittaa jos otsatukka ei ole enää nimensä mukainen tai jos latvoissa on 4-haaraisia. Ja ettei mun tukkaa vaan saa mitenkään kivasti, se vaan on nyt semmonen ettei se mee mitenkään. Ja että on ihan normaalia, että toiselta puolelta hiukset on niin ohuet että näytät kaljulta... On ihan okei, että hiukset menee ihan takkuun all the time (mutta se johtuu kyllä meidän vedestä, siinä on jotenkin erityisen paljon metallia tms.)


Sitten kun maanataina marssin Veturin Hiustropiikin ovesta sisään, en todellakaan tiennyt mitä tulevan pitää. Mun päässä risteili miljoonat kauhukuvat siitä, ettei kampaaja ymmärrä mitä tarkoitan. Mullahan ei siis ollut mitään mallikuvaa mukana, koska en omista tulostinta. Joskus 15 vaille kaksitoista istahdin kampaajanpenkkiin ja avasin sanaisen arkkuni. Korostin selitystäni myös epämääräisillä käsiliikkeillä. 
Mutta se kannatti! Selitykseni toi mulle täydelliset hiukset. Eikä hintakaan ollut paha (36e). 

Tänään sitten kurvattiin Mian kanssa Robbariin ja mukaan tarttui elämäni ensimmäinen värinpoisto ja sen seuraksi vaaleanruskea väri. Jännitti vähän, miltä lopputulos tulisi näyttämään kun värinpoiston jälkeen hiukset muistutti lähinnä porkkanaa... Mutta väristäkin tuli hyvä! Olinhan ehtinyt olla brunette jo yli vuodenpäivät, joten vaalea väri oli enemmänkin kuin tervetullut (äiti ei tosin tykkää, mut who cares). 

Halusin vaan jakaa tän mun positiivisen kokemuksen teidän kanssa,
koska rakastan mun hiuksia tällä hetkellä niin paljon.
Tää tekee hyvää itsetunnolle :)

- Josbe

1 kommentti: