sunnuntai 29. joulukuuta 2013

KATSAUS VUOTEEN 2013 OSA 2/2

Heinäkuussa ajeltiin paljon autolla, yks viikonloppu meni kokonaan Lahdessa Summer Upissa, oli ihan helvetin kuuma kokoajan, löysin vihdoin johanna-kokispullon... 
Elokuussa saattelin Mian Saksaan lähtevään lentokoneeseen, muutin vihdoin omaan kämppään, tein ekaa kertaa esim. makaroonilaatikkoa, kaipasin Millaa etenkin kun sen 20v synttärit koitti, vettäki ilmeisesti sato aikalailla... Taisin myös käydä pääsykokeessa jälleen
Syyskuussa mulla oli ainakin kauhee flunssa, aloitin opiskelut ksaon aikuisopistossa, ostin uusia vaatteita, oli syksyistä, pidin myös tuparit, koin ehkä elämäni suurimman pettymyksen...
Lokakuussa kävin koulua, kuvailin enimmäkseen arkisia juttuja, kävin kirjastossa pitkän tauon jälkeen, ostettiin Hannan kanssa liput Antti Tuiskun keikalle..
Marraskuussa en ilmeisesti tehny mitään muuta ku hengailin kotona, sisustin pikkuista asuntoani, kävin tietysti koulua, työssäoppiminen alko ja sen myötä loppu vapaa-aikakin, kävin tietty Antti Tuiskun keikalla, oli isänpäivä ja halloweenpartyt...
Joulukuussa täytin 21 vuotta, vietin oikeastaan kaiken aikani työssäoppimassa, raskas työ vaati ilmeisesti raskaat huvit, niin se joulu saapu tänäkin vuonna vaikka satoi vettä... saa nähä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan!


ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2014 KAIKILLE!!

Toiset vaan särkyy helpommin.


Kun ei sirpaleita enää kokoon saa
pilke silmäkulmasta katoaa
siinä ystävän on vaikea löytää sanoja

Kun näkyy vaan mustaa
näkyy vaan mustaa
sitä ei huomaa
kuinka lähellä sua kuljetaan

Eikä kyse ole enää siitä
etteikö kaikki olisi hyvin
nyt ei puhuta koulusta, asunnosta, ystävistä, perheestä,
fyysisestä terveydestä, tai rahasta

Kun sanot kaikki on hyvin
puhutko itsestäsi vai minusta
mitä siihen kaikkeen sisältyy
sitä sinä et ole koskaan minulle kertonut

Nyt on kyse ajasta ennen kuin
kukaan teistä tiesi minusta mitään
Tänään muistin taas jotain,
mitä en ole aikoihin tahtonut muistaa

Nyt puhutaan siitä mikä särkyi 
jo kauan sitten

Ei ole olemassa aikaa,
jolloin kaikki olisi ollut hyvin
Aina joku reuna repsottaa jostakin
pienistä puroista kasvaa suuria jokia
eikä siinä mitkään padot enää auta
virtausta ei voi pysäyttää

Kuka pitää huolta?

- Jossu

lauantai 28. joulukuuta 2013

KATSAUS VUOTEEN 2013 OSA 1/2

Kuten hyvin monet muutkin bloggaajat, päätin minäkin kantaa 
korteni kekoon ja tehdä pienen katsauksen, 
että miltäs se vuosi 2013 onkaan näyttänyt...

Tammikuussa ostin uuden objektiivin ja kuvailin sillä aika paljon, vietin aikaa Hannan ja Lauran kanssa, aloitin ylppäreihin lukemisen huonolla menestyksellä
Helmikuussa yritin parhaani mukaan lukea ylppäreihin, otin geelikynnet, söin paljon hedelmiä, värjäsin hiukset takaisin ruskeiksi, katoin paljon täykkäreitä ja muita dvdbokseja
Maaliskuussa innostuin kuntoilusta, tuli ruotsin yo-kokeen aika, tein amk:n ennakkotehtäviä, pääsiäinen, vaalensin latvat, vuoden varmaan ainoat asukuvat
Huhtikuussa katoin paljon sarjoja ja leffoja, matkustin Lahteen palauttamaan ennakkotehtävät, kuntoilin edelleen omasta mielestäni tosi hyvin ja paljon, vappukin tais olla, oltii Mian kanssa Tuusulassa, mun auto hajos... 
Toukokuussa tuli tieto etten pääse vieläkään ylioppilaaksi, yritin ottaa epätoivoisesti asukuvia, kevät tuli kohisten, bloggasinkin vissiin jotain ja kuntoilin edelleen, pääsykokeissakin tuli käytyä
Kesäkuussa vietin tosi paljon aikaa mökillä, alotin pakkaamaan muuttoa varten, olin varmaan onnellisempi kuin koskaan aiemmin, vaikka mun sydän särky, jännitin omaan kotiin muuttamista...

Siinä oli mun vuoden ensimmäinen puolisko! :-)

- Josbe

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Maa on niin kaunis


Kiitävi aika, vierähtävät vuodet...

Vietin joulua äidin luona
söin tosi hyvää ruokaa (ihan liikaa)
ja sain kivoja lahjoja,
niistä lisää varmaankin myöhemmin

Aion ottaa loman varmaan vaan levon kannalta
ja ehkä ensi viikolla ois luvassa pieni reissu ikeaan :-)

Kaikkea hyvää,

- Jossu

ps. Olette rakkaita kaikki, muistakaa se aina.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kun lähdet en perääsi enää kävele.


Hylkääminen

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Menetyksen pelko ohjaa elämääsi - olet huolissasi yksin jäämisestä. Uskot että läheisesi kuolevat tai jättävät sinut. Pelkäät jääväsi yksin ja luultavasti takerrut läheisiin ihmisiisi, mutta samalla karkotat heidät luotasi - pahin pelkosi on kuin itseään toteuttava ennuste. Menettämisen pelkoa seuraa luottamuksen puute joka tulee usein ilmi kontrollointina, omistushaluisuutena ja mustasukkaisuutena. Riippuvuudet voivat olla selviytymiskeinosi, joilla yksinolon aiheuttama ahdistus tuntuu siedettävämmältä. Koet suhteisiin kuuluvat tavalliset erotilanteet ahdistaviksi etkä luota siihen että suhde kestäisi erot. Tulkitset herkästi toisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä eroaikeiksi ja saatat ylireagoida niihin, vaikkapa siihen kun toinen ei vastaa puheluusi tai tekstiviestiisi. 

Tunnevaje

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Sinusta tuntuu että kukaan ei tyydytä rakkauden ja huolenpidon tarvettasi, ja luultavasti uskot ettei kukaan todella kuuntele eikä ymmärrä sinua. Saatat välttää rakkaussuhteita, suhteet jäävät lyhyeksi tai sitten suojaat itseäsi ihastumalla henkilöön joka ei ole saatavilla. Saatat ihastua kylmiin, torjuviin, pidättyviin ja vähän antaviin henkilöihin. Jokin heissä viehättää sinua.

Uhrautuminen

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Olet oppinut huomioimaan toisten tarpeita herkästi ja niinpä omat tarpeesi jäävät helposti sivuun. Jos asetat omat tarpeesi etusijalle, tunnet todennäköisesti syyllisyyden tunteita. Uhraudut, jotta et joutusi kokemaan syyllisyyttä siitä, että et ole huomioinut riittävästi toisia. Uhraudut omasta tahdostasi, et toisten vaatimuksesta, koska muiden tarpeet yksinkertaisesti ylittävät omasi. Saatat olla luonnostasi empaattinen, etkä halua toisten kokevan mielipahaa. Koet itsesi vahvaksi ja kannat vastuuta toisten hyvinvoinnista. Sinun on helppo olla toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelet yleensä toisten ongelmia ja kerrot omistasi vähän.

Hyväksynnän haku

Tunnelukon voimakkuus: erittäin vahva
Sinulle on tärkeää, että kaikki ihmiset pitävät sinusta, jopa ventovieraat. Pyrit olemaan muille mieliksi. Vaikka et pitäisi jostain henkilöstä, haluat kuitenkin että hän pitää sinusta. Saatat tehdä pääköksiä ajatellen hyväksyvätkö vanhempasi, kumppanisi tai ystäväsi ne. Et ehkä uskalla tehdä asioita oman mielesi mukaan, koska pelkäät että sinua moititaan tai kritisoidaan. Ryhmässä yrität kovasti kuulua joukkoon ja saatat muuntautua sen mukaan, miten odotat muiden haluavan sinulta. Toivot että sinusta pidettäisiin, ja pyrit välttämään ristiriitoja tai toisten loukkaamista. Et esitä omia mielipiteitä torjunnan pelossa, tai sitten esität voimakkaita mielipiteitä testataksesi miten muut sinut hyväksyvät. Saatat pukeutua hyvin sovinnaisesti, ettet tuntisi itseäsi ulkopuoliseksi tai erilaiseksi. Teet paljon sen eteen, että ihmiset arvostaisivat sinua. Saatat hankkia menestystä, saavutuksia statusta, rikkautta tai kauneutta, jotta muut voisivat arvostaa sinua. Sinun on vaikea arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, sen sijaan muut ihmiset toimivat arvokkuutesi peilinä.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

And it scares me because I don't know what to do anymore


En puhu nykyään kovin paljon
mun mieltä painavista asioista
oikeastaan en juuri ollenkaan
Se on aika huono juttu toisaalta,
koska se ei tee mulle kovin hyvää

Oon aika paljon yksin
istun kotona kaiket illat
alussa se ei haitannut juuri ollenkaan,
mut nyt tää puhumattomuus on alkanut ahdistamaan
vaikka toisaalta mä viihdyn yksin vallan mainiosti
ja oon aika varma, et jos joku nyt vaatis mua puhumaan
niin mä en puhuis, en varmaan pystyis
En osaa olla yksin mutten myöskään kenenkään kanssa

Mistä mä sitten haluaisin puhua?
Ei, sitä mä en teille kerro
en ehkä koskaan, kellekään
On paljon asioita, uusia ja vanhoja

Mä mietin tosi paljon liikaa
mun aivot käy varmaan jo ylikierroksilla,
oon niin paljon yksin ettei mulla ole muuta kuin ajatuksia

Nukkuminen on myös nykyään niin vaikeeta
uni ei tuu mitenkään ja aamulla väsyttää niin,
että silmät meinaa tippua päästä
Öisinhän se pahin olo aina on
ahdistus ja yksinäisyys ja sadat miljoonat ajatukset
iskeytyy niin kovaa ettei tiedä miten päin olis
Joskus toivon, että täällä ois joku, kuka tahansa
ja kattois vaikka olohuoneessa telkkaria niin kauan 
et mä nukahdan, sitten se vois jo lähteä
ois niin rauhoittavaa jos joku ois täällä joskus
Silittäkää mut uneen

Tuntuu etten kuulu mihinkään
ei ole mitää paikkaa minne mennä
selaan paniikissa puhelinta ja facebookia
ei ketään kelle puhua
Toisaalta on hyvä, ettei kukaan tiedä mitään
silloin kukaan ei voi tuomita, suuttua, huolestua...

Ihan pian on kuitenkin joulu
kai sen voimalla jaksaa vielä pari päivää

- Jossu

tiistai 17. joulukuuta 2013

In the middle of the night when the angels scream


On mua viety huoneisiin
ja murtauduttu mun tunteisiin
nähdäkseen siel ei mitään oo
vaik käyttäis kirkkainta valoo
siel kaikuu kun huutaa "haloo"

Kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävän,
joka ei jätä milloinkaan
nöyränä vartoo vuoroaan

Mun on nykyään vaikea mennä nukkumaan
jonkun pitäis olla aina sanomassa mulle,
että nyt saan käydä nukkumaan
ihan kuin tarvitsisin ns. luvan mennä nukkumaan,
koska muuten en ansaitse unta
Ja se on vähän vaikeaa kun asuu yksin
niin ei kukaan tule sanomaan,
että nyt ois aika jo levätä vähän...

Kolme päivää töitä jäljellä
sitten vihdoinkin - loma

- Josbe

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Elämä on varjoa ja valoa


Vuosi 2010 
oli todella vaikeaa aikaa elämässäni
En edes muistanut miten pohjalla olin
ennen kuin tänään luin vanhaa blogiani

miten totaalisen sekaisin pieni ihminen voi edes olla?
olenko minä kirjoittanut sen kaiken?
oikeasti? olenko se minä?

En edes oikeastaan muista
tosta ajasta paljoakaan

________________________________________________

25.9.2010:
Kuolema on lähempänä kuin koskaan
haluan soittaa hätänumeroon ja sanoa etten jaksa enää
Tahdon, että joku tulee luokseni
ja halaa tiukasti
eikä päästä minua lähtemään

Olen hysteerinen ja heijaan itseäni edestakaisin
en pysty edes itkemään

___________________________________________________

29.9.2010:
Minuun sattuu,
sattuu niin helvetisti
Minä lähden, ihan oikeasti minä lähden
ja ehkä sitten jokainen teistä uskoo
että minuun sattuu oikeasti
Mutta silloin on liian myöhäistä jo

____________________________________________________________


Hoitoonhan mut ois pitäny tossa vaiheessa laittaa
jos joku ois vaan tienny miten asiat oikeesti on
Ja mä hakeuduin hoitoon vasta melkein kaksi vuotta
ton tekstin kirjottamisen jälkeen
Toisaalta jos joku ois väkisin pakottanu mut jonneki,
ni tuskin siitä ois kauheesti edes ollu hyötyä
Sitä apua kun on itse haluttava

Mä oon ollut todella masentunut
ja aivan järjettömän peloissani
Oon ollut niin vahvasti sitä mieltä,
että kuolema on ainut tie ulos,
että nyt kun luen noita niin mua alkaa ahdistaa
Miten surullinen mä oonkaan ollut,
miten pettynyt tähän elämään

Huh mua ihan itkettää
17-vuotiaan itseni puolesta

Nyt vasta huomaan miten hyvin
oikeasti voin nykyään
verrattuna kolmen vuoden takaiseen
En ois varmaan kolme vuotta sitten
edes uskonut, että pääsisin joskus pois lukiosta
tai olisin edes ylipäätään hengissä

Vaikka en tiedä oonko vieläkään täysin kunnossa,
mutta ehkä voin kuitenkin paremmin
Muutosta on tapahtunut, se on pakko myöntää

Kaikesta näköjään selviää aina jotenkin

- Jossu

tiistai 10. joulukuuta 2013

Enhän mä nyt enää voi sanoa
ettei kaikki olekaan hyvin
Enhän mä nyt enää voi kertoa
miten ahdistus punoo verkkojaan
kun olen hehkuttanut monta päivää
miten onnellinen olen
ja olenhan minä 

mutta silti se aina jostain minut löytää
ehkä huomenna taas olen vähän vähemmän surullinen

nyt on oltava onnellinen
kun se on kerran ääneenkin sanottu
enää ei voi perua

mielialat menee kuin sydämenrytmi monitorissa
nousuja, laskuja, mutta ei koskaan tasaista

maanantai 9. joulukuuta 2013

"Vaikka susta nyt tuntuu, ettet jaksa niin kyllä sä jaksat"

Tota otsikon lausetta mä hoen aina töissä itselleni
(en kuitenkaan ääneen...)
jos kassalla on kauhee jono ja asiakkaita tulee
ovista ja ikkunoista 
tai jos aamulla väsyttää kauheesti
ja tuntuu ettei työstä tuu mitään
Kuulostaa ehkä tyhmältä mut toi oikeesti auttaa

Tänään heräsin pimeään aamuun
ja punaiset numerot hohti 06:35
tunsin miten väsymys painoi vielä 
ensimmäinen ajatus;
"mä en jaksa, haluan vaan nukkua"
seuraavaksi;
"ei, kyllä sä jaksat, tää on sun elämä,
sun pitää mennä töihin, sä kestät kyllä"
Ja tieto siitä, että sekin työpäivä loppuu joskus
auttaa kummasti

Ensviikolla alkaa loma
ja ensimmäistä kertaa tunnen ansainneeni sen
en juokse enää pakoon jos ahdistaa
vaan pääsen sen yli

Oon pelottavan onnellinen

- Jossu

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Juuri tässä näin, lienee kaikki oikein päin.

Hän mietti voiko tällaista ollakaan
keskellä talvea näin hyvältä tuntuakaan
vaikka pimeyden sylissä vaeltaa

Niin kiitollisena kulkee
kiitos kiitos kiitos
kun olette tässä vieläkin
ja ehkä hiljaa kuiskaten
suurimman kiitoksen
kuitenkin antaa itselleen

Kiitos rakas kun päätit jatkaa,
vaikka tie joskus vie mutkaan

Ennakkoluulot murretaan
etkö vihaakaan?
Yhtäkkiä ympärillä niin monta,
joiden kanssa on hyvä olla

Ei kukaan jätä sinua
kukaan ei ole menossa minnekään
voit olla rauhassa

Ympärillä niin paljon auttaneita
heikossa kohdassa kantaneita
silti itse itsensä suurin pelastaja

Niin monet vuodet kuuli
ei kukaan muu voi sua pelastaa
vain sinä voit itseäsi auttaa

Niin jäi taakse syksyn harmaus
se kaiken vallannut ahdistus
edessä joulun kirkkaus
ja uusi, parempi vuosi

Tällähetkellä tahdon olla 
juuri tässä näin

- Josbe

perjantai 6. joulukuuta 2013

Siunattu maa.



Kuudes joulukuuta

Teille käsky kuului rajoillamme seistä,
oli tehtävänne silloin mahdoton.
Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,
teki valintojaan käsi kohtalon.

Ovat rajalliset elämämme päivät,
emme koskaan tiedä kenen vuoro on.
Monet palas', mutta liian monet jäivät,
vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.

Ilman ontuvaa ystävääni,
olisimme vain läntisin lääni.
Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta
olis' arkipäivä kuudes joulukuuta.
Ilman teitä, selvinneitä jostain sieltä,
puhuisimme nyt vierasta kieltä.
Ilman heitä, joiden ristit ovat puuta,
olis arkipäivä kuudes joulukuuta.

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,
emme niitä pysty teille korvaamaan.
Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,
kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,
se on sitä vuoksi suuren urheuden.
Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,
kiitos teidän, se on sinivalkoinen.

(Pertti Mäenpää)

(kuva googlesta)

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.


Olen elänyt tänään tasan 21 vuotta
en päivääkään enempää.

Olen tänään onnellinen,
siitä että olen ylipäätään vielä hengissä
että olen todella jaksanut tähän asti
ja jaksan tästä eteenpäinkin

Olen tänään kiitollinen kaikista ihmisistä ympärilläni
ja kaikesta mitä minun puolestani on tehty
Äitini ansaitsee erityiskiitoksen!

Mulla on hyvä fiilis!
Eikä edes huominen työpäivä voi lannistaa sitä,
sillä sen jälkeen on pari päivää vapaata 
ja luvassa on ainakin lisää synttäreiden juhlimista!

puss och kram!

Jossu 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

I don't know, I don't know was it mine or your mistake

(kuva täältä)

Enkä minä voi tähän jäädä
Mä en yksin enää jaksa meistä välittää
ja yrittää toivolla elää
En voi

Tän päivän fiilikset on vähän tommoset...
Haluisin vaa puhua jonkun kanssa
sillee et joku vaan kuuntelis eikä välttämättä ees
sanois mitään tai ehkä nyt kuitenki jotenki reagois
mut nii tahtoisin vaa kertoo miltä musta tuntuu 

Koska mä en tiedä mitä tehdä
ja miten tää kaikki oikein päättyy
mikä on oikea ratkaisu vai onko sellaista edes
Enkä mä voi lähteä mutta en voi jäädäkään enää

Pian tulee vuosi siitä kun ajoin autoni lunastuskuntoon
eilen ja tänään mun silmissä välähti taas
kun edessä oleva auto jarruttaa ja odotan kauhulla
pysähtyykö mun auto ollenkaan, vaikka ajan nykyään
ihan hirveän hiljaa, koska mua vaan pelottaa niin paljon

Mutta nyt on joulukuu
keskiviikkona syntymäpäivä
ihan pian harjoittelu loppuu
loma alkaa
ja on vihdoin, joulu

Ehkä selviän sittenkin

- Josbe

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

En osaa lähtee, enkä oikein jäädäkään.


Mua ei itketä, mua vaan sattuu
eikä silti tunnu miltään

Oon yrittäny kirjottaa tätä postausta kolme päivää
en vaan saa sanotuksi mitään, vaikka tahtoisin
Tuntuu, että kaikki tietää ihan liikaa
vaikka toisaalta kukaan ei tiedä mitään

On väärin pilata toisten ihmisten elämä
olemalla niin surullinen omaansa
Siitä on vuosi kun sain paljon uusia
ihmisiä elämääni ja nyt minä vaan satutan
Satutan aina ja kaikkia, vaikka en tahtoisi

Pahinta on nähdä huoli ja pelko niitten silmissä
mulla olis paljon sanottavaa,
mutta en voi sanoa enää mitään kellekään
Mun on pakko suojella muita siltä pimeydeltä
mitä kannan sisälläni
Itseäni minä en voi suojella enää

Mun pitäis vaan uskoa ja luottaa siihen,
että kaikki ne ihmiset on ja pysyy tässä
ettei kukaan ole menossa minnekään

Mutta mä tiedän, ettei kukaan kohta enää jaksa
Kukaan ei jaksa ymmärtää, miten ne edes voisikaan
enhän mä ymmärrä enää itsekään

Oon niin kiitollinen kaikille kaikesta
avusta ja tuesta ja muutenkin ihan kaikesta
mitä ne on mun puolesta tehnyt
Oon ikuisessa kiitollisuudenvelassa liian monelle
eikä mulla ole koskaan voimia maksaa sitä takaisin

Nukkumisesta on tullut painajaista
kello vaan kulkee eteenpäin enkä mä nuku
aamu tulee aina liian pian
Unet on sekavia ja raskaita
ne seuraa koko päivän ja seuraavaan yöhön
En nuku enkä valvo
olen jossain tilassa mihin kukaan ei pääse

Mä olen väsynyt tähän kaikkeen

maanantai 18. marraskuuta 2013

Silmät on kyynelistä kauniit


Sitten ne kysyy voiko ne tehdä jotain, auttaa jotenkin
Mä sanon ei, koska ne ei voi

Mä katson sitä ja vaikka jossain mua itkettää
ja vaikka jossain mä haluan ottaa sen syliin
ja lohduttaa sitä, nyt mä en voi

Eikä mikään oikeastaan voi mua koskettaa

Ja mä tiedän, että nyt olen todella yksin,
että kukaan ei enää tiedä totuutta
eikä haluakaan, ne haluaa vaan pois

Ne haluaa vaan unohtaa, mahdollisimman nopeasti,
juosta pois ja jatkaa taas niin kuin ennenkin

lauantai 16. marraskuuta 2013

Can you see me?


Särjetty ja satutettu sinua on monta kertaa
ja nyt kuvittelet että se on sinä jonka päässä viiraa
Yhtäkkiä putoat pohjattoman syvään kuiluun
ja luulet että tästä on mahdotonta ikinä toipuu 

tiistai 12. marraskuuta 2013

Mitä välii mitä päälleni laitan, vaikka portaissa niskani taitan?



Veneen vesille mä työnnän, vaik se kulkee kallellaan
Perille se pääsee silti viimeisillä voimillaan
Ja mun sydämeni rikki on, mut silti paikallaan

Minä olen pysähtynyt
näihin huoneisiin
tähän maisemaan,
joka katsoo ikkunasta sisään iltaisin

Yöllä valoa ikkunasta
sen verran että näkee kulkea
Nousen ylös kun uni antaa itseään taas odottaa
olen haamu omassa elämässäni

Enkä minä tahdo ketään tähän enää päästää
sinäkin tiedät jo liikaa ja silti et yhtään mitään

Yöt ovat kokoajan pidempiä,
unet lyhyempiä
Ja niissä ammutaan,
 minä oon se joka aseella osoittaa

Minä nousen joka aamu,
menen suihkuun, teen ruokaa,
siivoan, käyn kaupassa, olen koulussa,
teen tehtäviä, olen sosiaalinen,
hymyilen, nauran, kuuntelen,
ajattelen ajattelen ajattelen

Itsesäälin, -vihan, ja -inhon
valtameri on syvä
sinne on hyvä hukkua
ja sinne minä jään

Eivätkä ne näe minua enää
kaikki katsovat lävitseni
Ne eivät saa minua enää

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ole hyvässä turvassa, pilvien takana on aina valoa.


Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.

___________________________

Me pyydämme tuulilta hiljaa,
te lempeästi puhaltakaa
Kun kuljette ohi sen kummun,
jossa isämme nukahtaa.
________________________________

Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk´ on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret kun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

_________________________________

Rauhallista isänpäivää kaikille!

- Jossu

perjantai 8. marraskuuta 2013

Hiljaa nyt mennään, mutta henkiin sä jäät.


Muutamia kuvia minun kodista :-)
Huomenna vihdoin saan kirjahyllyt tänne
ja voin purkaa viimeisenkin muuttolaatikon!
Eihän niitä hyllyjä ooteltukaan kuin kaks kuukautta...

Kuvailen joku päivä lisää juttuja täältä,
kun on vähän valoisampaa!

Hyvää viikonloppua ja isänpäivää!

- Josbe

lauantai 2. marraskuuta 2013

Jos on onneton, on ainakin toivoa paremmasta


Voi olispa aikaa
jo kulunut tarpeeksi
kuukaudet menneet
ja sydän ois ehjä
tai ettei ois
hän lähtenyt sittenkään pois

Peiton alla on kuuma
sä haluat piiloutua
kaikki on auki
ja puhelin kiinni
mut sä et jää,
siihen et kuitenkaan jää

Jokainen yö vie aamuun
jokainen yksinäinen
valon jos sytyttää maailma herää

Tuolla on joku toinen
se vielä ei tunne sua
sinä et usko
mut ei sinusta riipu
et mitään voi,
mitään et kuitenkaan voi

Se tulee sua vastaan
kävelee samaan huoneeseen
kaikki on uutta
ja samalla vanhaa
Et mitään voi,
mitään et sillekkään voi

Jokainen yö vie aamuun
jokainen yksinäinen
valon jos sytyttää maailma herää

Hei jokainen yö vie aamua päin
sä luulet et sua varten ei rakkautta oo enempää
mut se vielä tulee, etkä voi mitää 

Voi olispa aikaa
jo kulunu tarpeeksi
kuukaudet menneet
ja sydän ois ehjä
tai ettei ois
hän lähtenyt sittenkään pois

(Antti Tuisku - Yksinäinen)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Minne käynkin maailmassa



Kävelen mustassa lokakuun illassa, 
soitin hakkaa musiikkia mun korviin
Ohitseni kävelee naisia korkokengät kopisten, 
hajuveden tuoksu tulvahtaa kaulaliinojen seasta 
Ovi aukeaa ja valo työntyy kadulle
Ohitseni kulkee lisää ihmisiä kohti sitä samaa ovea. 
Pysähdyn lukemaan telineeseen laitettua julistetta:
"Taivas kutsuu"
Joku kouraisee sydäntä mun sisällä, 
minäkin olen joskus istunut tuolla valon täyttämässä salissa
laulanut ja kohottanut käteni ilmaan
antaen itseni, koko sydämeni, jonkin suuremman haltuun

Jokin mun sisällä tahtoisi mennä tuosta ovesta 
istua penkkiin ja olla niin kuin ne muut siellä
Mutta katsahdus vaatetukseeni estää hiljaiset aikeeni
ja pakotan lenkkareihin puetut jalkani liikkumaan eteenpäin
Vastaan tulee lisää iloisia ihmisiä, 
juhlakengät kopisee ja miehillä on kravaatit kaulassa
Nopeutan askeleitani enkä katso enää taakseni

Eräälle ystävälleni mentäessä kuljen aina
sen kirkon ohi, missä vietin hyvin monta perjantai-iltaa
Kun suurinosa ikäisistäni joi viinaa kaupungin puistoissa,
minä palvoin jumalaa ja ristin käteni rukouksiin

Muistan sen hetken, kun irroitin hopeisen rippiristin kaulastani
olin kantanut sitä monta vuotta, ottamatta kertaakaan pois
En ole varma milloin tämä tapahtui, mutta en ikinä
unohda sitä kun laskin riipuksen pöydän reunalla
Ja sillä tiellä minä olen nyt

Enkä katso taakseni enää

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Raiteet jatkuvat maiseman taakse ja metsiin kaukaisiin


1. ihanat tuikkukipot
2. uudet basic-tyynynpäälliset
3. maailman söpöimmät keittiöpyyhkeet!
4. tarroja!
5. postikortteja!
6. uus kalenteri ensvuodelle :-)

Kaikki noi jutut on Tiimarista,
kun siellä on alkanut varaston tyhjennys :-)
täytyy varmaan joku päivä mennä sinne uudestaan penkomaan,
tajusin nimittäin et tuikkukynttilät alkaa olee lopussa
ja talvi vasta kolkuttelee oven takana! 
Ja olihan siellä paljon kaikkia kivoja juttuja, lisää tarroja on 
ainakin saatava, niissä oli tarjous osta 3 maksa 2

Pitäis lähteä lenkille, 
mutta ulkona vihmoo vettä ja tuuli tuivertaa, hrrr!
Ehkä käperryn vaa sohvannurkkaan lukemaan 

- Jossu 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää

En tiedä miten tätä elämää kuuluu elää. 
Vaikka tuntuu hetkittäin ihan onnelliselta, 
silti jossain sisimmässä joku repii

Ihmiset menee eteenpäin ja tekee asioita,
mutta mä vaan olen olemassa
vaikka onhan mulla koulu
Jokin puuttuu enkä mä löydä sitä
puuttuvaa palasta varmaan koskaan

Joskus on niin kamalan yksinäistäkin, 
että pakko lähteä Veturiin kuljeksimaan 
päättömästi kaupasta toiseen, 
vaikka mun pitäis ostaa kengät 
ja takki mutta en osaa tehä päätöksiä

Juha Tapion ääni on täyttäny mun kämpän
jo monen päivän ajan

Tänään rappukäytävässä tuoksu
ihan samalta ku mummin rintamamiestalon
alakerrassa, siinä huoneessa missä oli 
iso kylpyamme ja pyykkikone
Ihan vedet meinas tulla silmiin kun mietti sitä lapsuutta

Ilmakin oli jotenkin samanlainen ku 
olin vielä ala-asteella ja oli syysloma 
Tuli vaan sellainen tunne, etten jaksa olla aikuinen enää

En tiedä, onko se kateutta vai mitä
mutta ihmisten elämät ahdistaa mua
Käperryn itseeni kun en osaa muutakaan
ja tuntuu kuin mun elämä kutistuis aina vaan enemmän
Enkä mä oikein osaa enää omista asioistani puhuakaan
ja tuntuu vähän siltä, ettei mulla mitään sanottavaa olekaan

Ehkä vaan otan kaiken irti tästä lomasta
pakenen kirjoihin ja uniin
Ja jossain vaiheessa 
se musta läikkä haalenee mun sydämestä 

eihän kukaan tiedä mitään
ja minä en osaa muuta kuin olla hiljaa

maanantai 21. lokakuuta 2013

Eikä aikuisten murheet paina

(kuva täältä)

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin,että tulkoon mitä vaanJotenkin selvitään kyllä,että kiinni vielä parsitaan saumatPaikoin pettäneet

Tavallinen aamuja vaikka on meilläPaljon menetettävääMinä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Sateisen aamunalta nousevan päivänYli rakkaus riittäneeJono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kylpee kullassa maisema, kaartaa taivaalla taitaja.


Vitsit kun ois paljon asiaa nyt,
mut en saa puettua niitä sanoiksi
ehkä joskus toiste sitten :-)

Tänään alko syysloma!!

- Josbe

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Miksi tässä pysyn, vierelläsi vielä, en tiedä.


En enää ihmettele ollenkaan
te kummatkin niin kauniita
ohuet jalat ja kauniit hymyt

En uskalla katsoa itseäni
siirryn pois tieltä
annan teille tilaa

Jälkeenpäin ajateltuna
sun katseessa jotain outoa
Hälytyskellot kilahtaa vaativasti
vaimennan niiden äänet

Istun vielä lämpimässä rantasaunassa
kello on ainakin kaksi yöllä
järvi myrskyää mun edessä
Työnnän epäilykset pois

Olet kaukana
en saavuta sinua
Halaus kuukausien jälkeen
jää ilmaan leijumaan
Jotenkin et tahdo tulla
mun lähelle enää ollenkaan

Sängyn laidoilla nuokutaan
siirryn sohvalle
jätän sut nukkumaan
Yölliset viestit, aamuinen puhelu
tiedätkö jotain mitä minä en

Siirryn pois
annan tilaa
en tänne enää kuulukaan
enkä tähän voi jäädä seisomaan

lauantai 12. lokakuuta 2013

Sinä ja vaahteranlehdet syksyisin


Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet niin täynnä 
valheita ja pettymyksiä,
etten tiedä voinko uskoa enää mihinkään
Mun päähän ei vaan mahdu 
miten joku ihminen voi olla täysin toisenlainen
miksi olen häntä luullut

Punnitsen ystävyyttä käsissäni
kannan sitä sylissäni 
kun en osaa mitään muutakaan
Annan sen roikkua minussa
en tahdo menettää 
enkä osaa lähteäkään

Mietin omaa paikkaani sinun elämässäsi
mietin kaikkia yhteisiä hetkiä, niitä on niin paljon
En ymmärrä miten uskalsit ottaa niin suuren riskin
tiesit, että voit menettää minut silmänräpäyksessä
Vai ajattelitko minun olevan vain niin tyhmä,
etten koskaan ymmärtäisi mitään

Vielä näidenkin viikkojen jälkeen
esille nousee uusia ihmisiä,
jotka ovat tietäneet jo ennen minua

Luulen, etten koskaan tule tietämään
mikä on oikea totuus

En tunne sinua enää 

Riittääkö rakkaus kantamaan?

Minä rakastan. 
Niin paljon.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Sua vielä suojelen


Mä vielä täällä käyn
sua vielä suojelen
sen enempää en mä voi paljastaa,
mutta ei ole mitään pelättävää
Vielä täällä vierelläs mä oon
sua hylkää en

Sinä olet ollut jo kauan poissa

tässä yhtenä aamuna havahduin ajatukseen sinusta
pitkästä aikaa annoin ikävän vyöryä ylitseni
sinä osasit aina sanoa oikeat sanat

Kaipaan sinua niin paljon takaisin

ja minne ikinä menenkin
sinä kuljet vierellä
tiedän sen

Tuun ikuisesti olemaan
sun pikkuinen

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Aurinko tanssii ikkunoissa.


Sanat putoilee tyhjään enkä mä vastaa
me molemmat tiedetään eikä sanat enää auta

Yötuuli liikuttaa pitsiverhoja ja 
itkee hiljaa pihojen mustissa puissa

Ja mua väsyttää yhtäkkiä ihan mielettömästi
Mä ajattelen edessä olevaa seitsemää tuntia,
seitsemää päivää, seitsemää viikkoa,
seitsemää kuukautta, vuotta, vuosikymmentä ja - sataa

Mä tiedän, että jotain on särkynyt 

Mun päässä soi syystuuli

Mä herään aina hetken ennen herätyskelloa pimeään aamuun

tiistai 1. lokakuuta 2013

Joko tiedät sen, kun täältä lähdetään niin henget jäävät elämään.


Moi pikkuiset!

Kävin tänään aamulla lääkärissä
ja mulla on korvatulehdus
Mistä se johtuu, että aina lääkärissä käymisen jälkeen
korva on vaan entistä kipeämpi? 
Noh sain 10 päivän antibioottikuurin, ehkä tää tästä!

Mua väsyttää tosi paljon
ja koulutehtäviä tulee ovista ja ikkunoista
niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä (ja enemmänkin)

Tänään oon vaan siivoillut kotona 
ja napsin parit kuvat kun aurinko paisto niin nätisti sisään ikkunoista
Sitten kävin äidin luona ja muutaman ystävän koditkin kiersin :-)

Huohh ois niin paljon asiaa (ei niin kivoja asioita)
mutta ehkä jätän ne toiseen kertaan 
ja kömmin peittojen sekaan nukkumaan
Huominen pitäis jaksaa ja sit alkaakin jo viikonloppu!

Koittakaa pärjätä, ei ole hätää

- Jossu