tiistai 1. tammikuuta 2013

En uskonu satuihi kunnes sekotit mun pääni, en enkeleihin kunnes sä tulit mun elämääni.


Kuulin, että sulla muita ois
silti et työnnä luotas pois
Oon kuullut juoruja
 ja kovin monta varoitusta
miten mun täytyis rauhoittuu
ja pysyy kaukana susta
Silti hymyillen katson sua
mä luottaen katson sua 
annan itseni ihastua

Olisko vaan parempi jos me ei oltais ikinä edes tavattu
ikinä nähty, suudeltu, halattu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti