tiistai 21. toukokuuta 2013

Edelleen hiljaista.

Elämä jumittaa.
Tässä sotkuisessa huoneessa ja näissä läskeissä.
Paisun kuin pullataikina eikä mulla ole voimia pysäyttää tätä.
Päivät valuu hukkaan.

Peilikuva on päivä päivältä kauheampi.
Salitreeni ei tunnu enää miltään.
Sinne vain mennään ja siellä ollaan,
ajattelematta tai tuntematta mitään sen enempää.
Kuukausi kulunut eikä mitään tuloksia nähtävissä.

Perjantaina juominenkin hyppäs mun mukaan
niin hurjalla vauhdilla, että koko ilta on pelkkää mustaa.
Se siitä tipattomasta sitten, mutta eipä niitä
yo-juhliakaan tule niin ei ole mitään mitä odottaa.
Tulevaisuus on auki oikein taivasta myöten.
Toistaiseksi mua ei odota syksyllä mikään.
Paitsi oma koti, toivottavasti.

Elämä jumittaa niin pahasti, ettei sitä tiedä
mihin suuntaan lähtis vai lähtiskö mihinkään.

Ehkä jään vaan tähän odottamaan,
että jotain tapahtuis, et jokin muuttuis.
Eikä se kuitenkaan muutu.


2 kommenttia: