maanantai 26. elokuuta 2013

I will always care for you even if we're not together and even if we're far, far away from each other.


Omassa kodissa sujuu ihan hyvin,
mutta silti löydän itseni laittoman usein äidin luota
Tänäänkin ajoin tuhatta ja sataa vain siksi,
että oli pakko päästä lenkittämään koiraa
Minkäs teet kun oon yli 6 vuotta tottunut
selvittämään kaikki ajatukset Hugon kanssa lenkkeilemällä...

Hugoa mulla onkin aivan valtava ikävä
ja aina kotikotiin mennessä on niin ihanaa
nähdä sen pieni naurava naama
Lauantai-sunnuntain välisenä yönäkin
me nukuttiin tyynyillä vierekkäin
ihan niin kuin aina ennen
Sunnuntaina sieltä lähtiessäni se paino 
päänsä mun syliin ja kuiskasin sen korvaan 
"mä tuun ihan pian taas"

Sydäntä raastaa kun tietää, 
että koulun alettua en ehdi sinne niin usein enää
On ollu niin ihanaa huomata
miten tarkasti se mua nykyään kuuntelee
Miten sen silmät syttyy kun astun ovesta sisään
miten paljon rakkautta voi mahtua niin pieneen koiraan...

Yöllä ei enää pelota nukkua,
mutta silti unet jää lyhyiksi
Äitin luona sitten sammun kuin saunalyhty
ja nukun koko yön autuaana
Kai tähän(kin) tottuu, en oo asunu täällä
kuin vasta reilut 3 viikkoa

Ikäväkin on asettunut hiljaiseksi kaipaukseksi mun sisälle
ei tarvi enää joka välissä olla itkemässä
Onneksi enää 3 viikkoa pitää odottaa!

Noh mutta minäpä kömmin peittojen keskelle nukkumaan
sillä huomenna suuntana Lahti ja mun ihana tiikeri <3

Hyvää viikkoa!

- Jossu

lauantai 24. elokuuta 2013

Koskaan ei enää tätäkään päivää kahlata läpi uudestaan



joskus sitä unohtaa kaiken
kaikesta tulee mustaa
eikä muista olleensa edes olemassa

mutta se on joskus ihan hyvä
kun saa hetken olla poissa itsestään
poissa siitä ajatusten kierteestä

ulkona vaan paistaa aurinko
ja mä oon mun vanhassa huoneessa
täällä leijuu vieläkin tunne mun elämästä
näitten seinien sisällä on tapahtunut paljon

tää oli se paikka mihin mä tulin kun kaikki oli kaatumaisillaan
ja näköjään mä teen sitä vieläkin
käperryn tänne suojaan
omassa kaksiossa on liikaa valoa ja valkoiset seinät
täällä kaikki on jotenkin niin paljon pienempää

on hetkiä jolloin mä tahdon vaan pysäyttää ajan
mutta mulla ei ole valtaa tehdä niin
kellon viisarit liikkuu kuitenkin aina

mä rakastan tätä kaikkea jollain tapaa
kun eilistä ei ole enää
enkä tiedä huomisestakaan 
eikä tämäkään päivä näyttänyt minulle mitään

tajusin ettei mulla enää vuosiin ole ollut yhtään unelmaa
mä en ole koskaan pyytänyt elämältä mitään

pian vaihtuu syyskuuksi
se tulee joka vuosi
vuosia sitten se jakoi mun elämän kahtia

ja minä lakkaan odottamasta

tiistai 20. elokuuta 2013

Avaisit silmäsi katsomaan


Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
Väitä et oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen
toiset ei oo yhtä paljon

(Jos joku sua kehuu
se valehtelee)

maanantai 19. elokuuta 2013

Olenko tullut tieni päähän?


Kuvat vuosilta 2010-2013

Tulin blogimaailmaan 5 vuotta sitten munsivut.netin kautta, pidin siellä blogia noin kaksi vuotta, jonka jälkeen astuiin bloggerin riveihin. Ja täällä olen pysynyt siitä asti yli kolmen vuoden ajan.
Muistan kuinka kesällä 2010 tein Ihan tavallisena aamuna - blogin. Se oli kaikessa tuskassaan kaunis blogi mustavalkokuvineen ja runonpätkineen. Jouduin jättämään kyseisen blogin kuitenkin jo melko pian, koska jotkut ihmiset saivat tietää liikaa asioistani ja se ahdisti.

En kuitenkaan jättänyt bloggaamista vaan perustin Sydämenlyöntejä ihollani-blogin syyskuussa 2010 ja sen rinnalle nousi pian salainen, vain tietyille lukijoille näkyvä Tämän tummenevan taivaan alla (joka on nykyään Älkää unohtako salaviestejä) nimeä kantava blogi. Sitä blogia olen päivitellyt tähän päivään asti ja se olikin minulle pitkään ainut paikka, missä pystyin kirjoittamaan kaikista henk.koht.asioistanikin. 

Sydämenlyöntejä ihollani tuli kuitenkin tiensä päähän maaliskuussa 2011, jolloin tunsin epätoivoa koko blogin kanssa, koin kertoneeni liikaa ja tahdoin vain rajata lukijakuntaa. 
Tämä blogi on kuitenkin ollut blogihistoriassani minulle kaikkein rakkain ja omannäköisin. 
Siihen aikaan kirjoittaessani olin syvällä kirjoittamisessa 
ja pystyin tuottamaan jopa omasta mielestäni kaunista tekstiä.
Kuitenkin tammikuussa 2011 aloitin jo kirjoittamaan tätä nykyistä blogiani, 
joka kantoi silloin nimeä Minuutin olin onnellinen. 
Kirjoitin sitä edellämainitun blogin rinnalla, mutta pidin tämän ns. pelkkänä 'lifestyle'-blogina. 

Nyt olen jo yli kaksi vuotta pysynyt tämän osoitteen alla, vaikka nimikin on vaihtunut useampaan otteeseen. Olen yrittänyt jättää syvälliset kirjoitukset vähemmälle ja keskittyä enemmänkin tähän lifestyle-puoleen, mutta huomaan aina, ettei se ehkä kuitenkaan ole minun juttuni?
Olen harkinnut jopa, että alan bloggaamaan salanimellä enkä laittaisi omia kuviani mihinkään,
ja toisaalta kuitenkin haluaisin blogata omalla naamallani, vaikkei minusta koskaan mitään lifestyle-bloggaajaa voi edes tulla, koska en ole itsekritiikkini takia kovinkaan innostunut vaatteista/asukuvista yms.
Toisaalta pelkkä valokuvablogikin innostaisi ja hetkittäin myös lifestyle maistuisi. 

Kuitenkin se, mitä kaikkein eniten haluaisin tehdä, se mitä rakastan tässä maailmassa kaikkein eniten, on ns syvällisten tekstien kirjoittaminen, niistä asioista kirjoittaminen mitkä koskettavat minua, minun elämääni ja tunteitani, tapahtumia menneisyydestä, ajatuksia tästä kaikesta, elämästä. "Tekopyhä" kertominen omista päivistäni ei ole sitä mitä minä janoan (vaikka on sekin välillä ihanaa). 

En tiedä mitä teen, jätänkö tämän minulle niin rakkaan maailman
vai jatkanko entiseen tapaan, ketä varten edes kirjoitan, miksi, mistä, mitä?
Tietysti pitäisi varmaan kysyä mitä te yli 30 siellä ruudun toisella puolella tahtoisitte?

Jään itsekin jännityksellä odottamaan
miten tässä vielä käy...

- Jossu

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin, ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.


Yö on pimeää meidän ympärillä ja me istutaan parvekkeella
pidät musta kiinni enkä pysty estämään kyyneliä

"Sä oot niin hauras"

Yhtäkkiä ihmisiä mun ympärillä
kaikki kertomassa kuinka paljon ne välittää
Mä tahtoisin juosta pakoon,
en voi uskoa niitä sanoja, en vain voi

"Musta sä oot täydellinen"

Lähtiessäni kaikki vuorotellen kysymässä pärjäätkö
saatat mua vähän matkaan ja erotessa sanot kaiken muuttuvan hyväksi
Ja yö ottaa minut syleilyynsä, en katso taakseni

"Sä et oo tehny mitään pahaa
ja ansaitset olla onnellinen"

Mä en puhu mitään
en vaan sanottua yhtään mitään,
vaikka joku mun sisällä huutaa niin, etten saa henkeä

"Olet oikeasti ihana
uskoisit, rakkaani sinä olet"

ps. tänään sinä olisit täyttänyt 20 vuotta
hyvää syntymäpäivää sinulle, rakkain.

tiistai 13. elokuuta 2013

Älä itke suihkussa, ettei lattia kastu.


Onneksi mulla on maailman turvallisin ystävä, niin turvallinen,
että sen vieressä ei pelota ollenkaan mikään
Musta on kiva, että täällä on välillä joku
ei tunnu niin yksinäiseltä eikä yöt pimeiltä
Pelataa pleikkarii ja rakennetaa legoilla ja
syödää ja metsästetään tähdenlentoja
Hetkittäin on liiankin hyvä olla

Se tunne kun kuulet toisen äänen ekaa kertaa melkein kahteen viikkoon
monen tuhannen kilometrin päässä joku, jonka saapumista odotan
enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä
Vielä kuukausi ja 3 päivää ennen kuin näen sut taas
Sinä päivänä kun sä astut ovesta sisään voin sanoa "kaikki on hyvin"

Ihmiset elämässäni liikkuvat kauemmas enkä osaa ottaa kiinni enää
vai olenko se minä, joka tekee lähtöä?
Mutta jos on jo kerran lähtenyt on vaikea palata takaisin,
ehkä joskus vielä ymmärrät minuakin.

Hetkittäin olen täysin kylmä ämmä, tyly niin kuin sinä sanoit
jos kysyisit miksi, en osaisi itsekään vastata
Mua vaan sattuu joskus niin paljon elää

Minun ei tarvitse olla kenellekään mitään
kukaan ei voi vaatia minulta mitään
Voin nousta ja lähteä, jos haluan
minun ei tarvitse olla tässä ketään varten
Enkä enää jaksa olla täällä kaikkia varten,
kun kukaan ei ole täällä minua varten

Keskityn pitämään itseni edes jotenkin kasassa,
ettei pienet vastoinkäymiset kaataisi kokoaan

Mukavaa tiistaita rakkaat,

- Jossu

lauantai 10. elokuuta 2013

Anna mun säilyttää se voima mun sisällä



Oon ollu aika maassa pari viime päivää,
paha olo velloo mun ympärillä enkä tiedä
mitä mun pitäis tehdä tai minne mennä
eikä missään oo hyvä olla

Tulin tänään kotikotiin ekaa kertaa yöksi sen jälkeen kun muutin
täällä on mun ihan hyvä olla ja Hugo kruunaa tän kaiken

Mä en oo aikaisemmin elämässäni ollut niin yksinäinen
kuin oon ollut viimeisen viikon

Olin tänään KySetan piknikillä Kouvola-talon puistossa,
oli ihan kivaa nähdä ihmisiä ja naurattikin jopa vähän
Mulla on kyllä ihania ihmisiä ympärillä
ja mun omassa kodissa on monena iltana ollut porukkaa
Silti ikävöin Miaa tosi paljon, kaipaan meidän yhteisiä hetkiä
ja oon varma, että tää kaikki ois helpompi kestää sen kanssa kuin ilman sitä

Aikuistuminen on hetkittäin hyvin raskasta
ja tuntuu, että eihän tästä tule yhtään mitään
Vaikka mulla on nyt koulu- ja työpaikka (pääsin kouluun!!)
niin silti tuntuu, että jotain puuttuu, jokin on pielessä

Ehkä mulla menee tavallista enemmän aikaa tottua tähän kaikkeen
on niin paljon muutoksia mun elämässä
Viimepäivinä on tuntunut, että niitä on ehkä jopa liikaakin
ja oon haikaillut mun 'vanhan elämän' perään
Kyyneleitäkin oon vuodattanut laittoman paljon,
joka välissä on saanut olla pyyhkimässä silmiä

Löysin tänään ihan oikean neliapilan!

Halauksia,

Jossu

torstai 8. elokuuta 2013

Tiesinhän minä...



How long have I been in this storm?
So overwhelmed by the ocean's shapeless form
Waters getting harder to tread
With these waves crashing over my head

Tiesin muuttamisen ja tutun ja turvallisen kodin jättämisen olevan raskasta. Tiesin, että henkinen jaksamiseni tulisi olemaan koetuksella kaikkien uusien tapahtumien keskellä. Tiesin, että parhaan ystävän lähtö toiseen maahan tekisi kipeää. Tiesin, että oman koiran jättäminen kotikotiin repisi sydämeni.

Mutta en minä tiennyt, että se ottaisi näin koville. En tiennyt, että yksinäisyyttä olisi näin vaikea sietää. Minähän viihdyn yksin, olen aina viihtynyt. Olen ollut niin paljon yksin, että pärjään varmasti. Enkä minä sitä osaa edes epäillä. Olen pärjännyt aina. En epäile omaa vahvuuttani. Tiedän, että selviän jokaisesta päivästä, jokaisesta hetkestä, jokaisesta ikävän puuskasta mikä repii arpeutunutta sydäntäni rikki. Olen kulkenut jo hyvän matkaa ehjäksi, vielä joskus pääsen perille. Korjaan itseni.

Tänään kävelin tutun pihatien entisen kotini ovelle, avain kääntyi lukossa ja astuin hämärään. Hiljaiset askeleeni veivät makuuhuoneen ovelle ja sängyn alta kömpi esiin maailman hämmästynein pieni koira. Näin kuinka sen silmät syttyivät. Kukaan teistä ei voi ikinä ymmärtää ystävyyttä meidän välillä. Miten paljon me ollaan koettu yhdessä, miten paljon meidän pienet sydämet sykkivät rakkautta. Tiedän, että kohtalo saattoi meidät yhteen. Minulle se ei ole pelkkä koira, se on paras ystäväni.
Sanotte mitä sanotte.

Vuosi sitten en olisi uskonut olevani tässä tilanteessa missä olen nyt, että elämäni olisi löytänyt suuntansa. Vaikka tiesinhän minä tämän tapahtuvan,
en vain tiennyt milloin.

Jokainen myrsky tyyntyy,

- Jossu

tiistai 6. elokuuta 2013

Jos oon jo kotona, miten voi olla koti-ikävä?



Mitä tarkoittaa jos ei tarinaan kuulu
jos puhaltaa ikkunaan mut se ei ees huurru
Onko tää kaupunki täynnä elävii kuolleita
vai katselenko kuvaruudun toiselta puolelta

Hei ystävät!

Kaksi yötä vietetty uudessa kodissa
tää alkaa jopa näyttää kodilta,
vaikka musta tuntuukin, että oisin vaan jossain kylässä
tai asuisin jossain loma-asunnossa :-D
Eiköhän tää ala jossain vaihees tuntuakin kodilta....

Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa ja
varmaan tulee tapahtumaankin vielä pitkään...
Muutosten tuulet puhaltaa!

Ootan jo syksyä ja huppari-kelejä :-)

Kotipostausta tulee sitten kun oon saanu hankittua
loput puuttuvat asiat kuten lipaston ja muutaman maton!

Nyt meen äkkiä tiskaamaan, sillä saan tänään (taas) vieraita!

- Jossu

sunnuntai 4. elokuuta 2013

KURKISTUS KOTIIN


Tässä teille vähän esimakua mun uudesta kodista :-)

Ihanaa elokuuta!

- Jossu