lauantai 24. elokuuta 2013

Koskaan ei enää tätäkään päivää kahlata läpi uudestaan



joskus sitä unohtaa kaiken
kaikesta tulee mustaa
eikä muista olleensa edes olemassa

mutta se on joskus ihan hyvä
kun saa hetken olla poissa itsestään
poissa siitä ajatusten kierteestä

ulkona vaan paistaa aurinko
ja mä oon mun vanhassa huoneessa
täällä leijuu vieläkin tunne mun elämästä
näitten seinien sisällä on tapahtunut paljon

tää oli se paikka mihin mä tulin kun kaikki oli kaatumaisillaan
ja näköjään mä teen sitä vieläkin
käperryn tänne suojaan
omassa kaksiossa on liikaa valoa ja valkoiset seinät
täällä kaikki on jotenkin niin paljon pienempää

on hetkiä jolloin mä tahdon vaan pysäyttää ajan
mutta mulla ei ole valtaa tehdä niin
kellon viisarit liikkuu kuitenkin aina

mä rakastan tätä kaikkea jollain tapaa
kun eilistä ei ole enää
enkä tiedä huomisestakaan 
eikä tämäkään päivä näyttänyt minulle mitään

tajusin ettei mulla enää vuosiin ole ollut yhtään unelmaa
mä en ole koskaan pyytänyt elämältä mitään

pian vaihtuu syyskuuksi
se tulee joka vuosi
vuosia sitten se jakoi mun elämän kahtia

ja minä lakkaan odottamasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti