torstai 8. elokuuta 2013

Tiesinhän minä...



How long have I been in this storm?
So overwhelmed by the ocean's shapeless form
Waters getting harder to tread
With these waves crashing over my head

Tiesin muuttamisen ja tutun ja turvallisen kodin jättämisen olevan raskasta. Tiesin, että henkinen jaksamiseni tulisi olemaan koetuksella kaikkien uusien tapahtumien keskellä. Tiesin, että parhaan ystävän lähtö toiseen maahan tekisi kipeää. Tiesin, että oman koiran jättäminen kotikotiin repisi sydämeni.

Mutta en minä tiennyt, että se ottaisi näin koville. En tiennyt, että yksinäisyyttä olisi näin vaikea sietää. Minähän viihdyn yksin, olen aina viihtynyt. Olen ollut niin paljon yksin, että pärjään varmasti. Enkä minä sitä osaa edes epäillä. Olen pärjännyt aina. En epäile omaa vahvuuttani. Tiedän, että selviän jokaisesta päivästä, jokaisesta hetkestä, jokaisesta ikävän puuskasta mikä repii arpeutunutta sydäntäni rikki. Olen kulkenut jo hyvän matkaa ehjäksi, vielä joskus pääsen perille. Korjaan itseni.

Tänään kävelin tutun pihatien entisen kotini ovelle, avain kääntyi lukossa ja astuin hämärään. Hiljaiset askeleeni veivät makuuhuoneen ovelle ja sängyn alta kömpi esiin maailman hämmästynein pieni koira. Näin kuinka sen silmät syttyivät. Kukaan teistä ei voi ikinä ymmärtää ystävyyttä meidän välillä. Miten paljon me ollaan koettu yhdessä, miten paljon meidän pienet sydämet sykkivät rakkautta. Tiedän, että kohtalo saattoi meidät yhteen. Minulle se ei ole pelkkä koira, se on paras ystäväni.
Sanotte mitä sanotte.

Vuosi sitten en olisi uskonut olevani tässä tilanteessa missä olen nyt, että elämäni olisi löytänyt suuntansa. Vaikka tiesinhän minä tämän tapahtuvan,
en vain tiennyt milloin.

Jokainen myrsky tyyntyy,

- Jossu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti