keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Minne käynkin maailmassa



Kävelen mustassa lokakuun illassa, 
soitin hakkaa musiikkia mun korviin
Ohitseni kävelee naisia korkokengät kopisten, 
hajuveden tuoksu tulvahtaa kaulaliinojen seasta 
Ovi aukeaa ja valo työntyy kadulle
Ohitseni kulkee lisää ihmisiä kohti sitä samaa ovea. 
Pysähdyn lukemaan telineeseen laitettua julistetta:
"Taivas kutsuu"
Joku kouraisee sydäntä mun sisällä, 
minäkin olen joskus istunut tuolla valon täyttämässä salissa
laulanut ja kohottanut käteni ilmaan
antaen itseni, koko sydämeni, jonkin suuremman haltuun

Jokin mun sisällä tahtoisi mennä tuosta ovesta 
istua penkkiin ja olla niin kuin ne muut siellä
Mutta katsahdus vaatetukseeni estää hiljaiset aikeeni
ja pakotan lenkkareihin puetut jalkani liikkumaan eteenpäin
Vastaan tulee lisää iloisia ihmisiä, 
juhlakengät kopisee ja miehillä on kravaatit kaulassa
Nopeutan askeleitani enkä katso enää taakseni

Eräälle ystävälleni mentäessä kuljen aina
sen kirkon ohi, missä vietin hyvin monta perjantai-iltaa
Kun suurinosa ikäisistäni joi viinaa kaupungin puistoissa,
minä palvoin jumalaa ja ristin käteni rukouksiin

Muistan sen hetken, kun irroitin hopeisen rippiristin kaulastani
olin kantanut sitä monta vuotta, ottamatta kertaakaan pois
En ole varma milloin tämä tapahtui, mutta en ikinä
unohda sitä kun laskin riipuksen pöydän reunalla
Ja sillä tiellä minä olen nyt

Enkä katso taakseni enää

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Raiteet jatkuvat maiseman taakse ja metsiin kaukaisiin


1. ihanat tuikkukipot
2. uudet basic-tyynynpäälliset
3. maailman söpöimmät keittiöpyyhkeet!
4. tarroja!
5. postikortteja!
6. uus kalenteri ensvuodelle :-)

Kaikki noi jutut on Tiimarista,
kun siellä on alkanut varaston tyhjennys :-)
täytyy varmaan joku päivä mennä sinne uudestaan penkomaan,
tajusin nimittäin et tuikkukynttilät alkaa olee lopussa
ja talvi vasta kolkuttelee oven takana! 
Ja olihan siellä paljon kaikkia kivoja juttuja, lisää tarroja on 
ainakin saatava, niissä oli tarjous osta 3 maksa 2

Pitäis lähteä lenkille, 
mutta ulkona vihmoo vettä ja tuuli tuivertaa, hrrr!
Ehkä käperryn vaa sohvannurkkaan lukemaan 

- Jossu 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää

En tiedä miten tätä elämää kuuluu elää. 
Vaikka tuntuu hetkittäin ihan onnelliselta, 
silti jossain sisimmässä joku repii

Ihmiset menee eteenpäin ja tekee asioita,
mutta mä vaan olen olemassa
vaikka onhan mulla koulu
Jokin puuttuu enkä mä löydä sitä
puuttuvaa palasta varmaan koskaan

Joskus on niin kamalan yksinäistäkin, 
että pakko lähteä Veturiin kuljeksimaan 
päättömästi kaupasta toiseen, 
vaikka mun pitäis ostaa kengät 
ja takki mutta en osaa tehä päätöksiä

Juha Tapion ääni on täyttäny mun kämpän
jo monen päivän ajan

Tänään rappukäytävässä tuoksu
ihan samalta ku mummin rintamamiestalon
alakerrassa, siinä huoneessa missä oli 
iso kylpyamme ja pyykkikone
Ihan vedet meinas tulla silmiin kun mietti sitä lapsuutta

Ilmakin oli jotenkin samanlainen ku 
olin vielä ala-asteella ja oli syysloma 
Tuli vaan sellainen tunne, etten jaksa olla aikuinen enää

En tiedä, onko se kateutta vai mitä
mutta ihmisten elämät ahdistaa mua
Käperryn itseeni kun en osaa muutakaan
ja tuntuu kuin mun elämä kutistuis aina vaan enemmän
Enkä mä oikein osaa enää omista asioistani puhuakaan
ja tuntuu vähän siltä, ettei mulla mitään sanottavaa olekaan

Ehkä vaan otan kaiken irti tästä lomasta
pakenen kirjoihin ja uniin
Ja jossain vaiheessa 
se musta läikkä haalenee mun sydämestä 

eihän kukaan tiedä mitään
ja minä en osaa muuta kuin olla hiljaa

maanantai 21. lokakuuta 2013

Eikä aikuisten murheet paina

(kuva täältä)

Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin,että tulkoon mitä vaanJotenkin selvitään kyllä,että kiinni vielä parsitaan saumatPaikoin pettäneet

Tavallinen aamuja vaikka on meilläPaljon menetettävääMinä päätin etten tänään kaiken sortumista pelkää

Sateisen aamunalta nousevan päivänYli rakkaus riittäneeJono nytkähtää hieman, ja jälleen etenee

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Kylpee kullassa maisema, kaartaa taivaalla taitaja.


Vitsit kun ois paljon asiaa nyt,
mut en saa puettua niitä sanoiksi
ehkä joskus toiste sitten :-)

Tänään alko syysloma!!

- Josbe

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Miksi tässä pysyn, vierelläsi vielä, en tiedä.


En enää ihmettele ollenkaan
te kummatkin niin kauniita
ohuet jalat ja kauniit hymyt

En uskalla katsoa itseäni
siirryn pois tieltä
annan teille tilaa

Jälkeenpäin ajateltuna
sun katseessa jotain outoa
Hälytyskellot kilahtaa vaativasti
vaimennan niiden äänet

Istun vielä lämpimässä rantasaunassa
kello on ainakin kaksi yöllä
järvi myrskyää mun edessä
Työnnän epäilykset pois

Olet kaukana
en saavuta sinua
Halaus kuukausien jälkeen
jää ilmaan leijumaan
Jotenkin et tahdo tulla
mun lähelle enää ollenkaan

Sängyn laidoilla nuokutaan
siirryn sohvalle
jätän sut nukkumaan
Yölliset viestit, aamuinen puhelu
tiedätkö jotain mitä minä en

Siirryn pois
annan tilaa
en tänne enää kuulukaan
enkä tähän voi jäädä seisomaan

lauantai 12. lokakuuta 2013

Sinä ja vaahteranlehdet syksyisin


Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet niin täynnä 
valheita ja pettymyksiä,
etten tiedä voinko uskoa enää mihinkään
Mun päähän ei vaan mahdu 
miten joku ihminen voi olla täysin toisenlainen
miksi olen häntä luullut

Punnitsen ystävyyttä käsissäni
kannan sitä sylissäni 
kun en osaa mitään muutakaan
Annan sen roikkua minussa
en tahdo menettää 
enkä osaa lähteäkään

Mietin omaa paikkaani sinun elämässäsi
mietin kaikkia yhteisiä hetkiä, niitä on niin paljon
En ymmärrä miten uskalsit ottaa niin suuren riskin
tiesit, että voit menettää minut silmänräpäyksessä
Vai ajattelitko minun olevan vain niin tyhmä,
etten koskaan ymmärtäisi mitään

Vielä näidenkin viikkojen jälkeen
esille nousee uusia ihmisiä,
jotka ovat tietäneet jo ennen minua

Luulen, etten koskaan tule tietämään
mikä on oikea totuus

En tunne sinua enää 

Riittääkö rakkaus kantamaan?

Minä rakastan. 
Niin paljon.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Sua vielä suojelen


Mä vielä täällä käyn
sua vielä suojelen
sen enempää en mä voi paljastaa,
mutta ei ole mitään pelättävää
Vielä täällä vierelläs mä oon
sua hylkää en

Sinä olet ollut jo kauan poissa

tässä yhtenä aamuna havahduin ajatukseen sinusta
pitkästä aikaa annoin ikävän vyöryä ylitseni
sinä osasit aina sanoa oikeat sanat

Kaipaan sinua niin paljon takaisin

ja minne ikinä menenkin
sinä kuljet vierellä
tiedän sen

Tuun ikuisesti olemaan
sun pikkuinen

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Aurinko tanssii ikkunoissa.


Sanat putoilee tyhjään enkä mä vastaa
me molemmat tiedetään eikä sanat enää auta

Yötuuli liikuttaa pitsiverhoja ja 
itkee hiljaa pihojen mustissa puissa

Ja mua väsyttää yhtäkkiä ihan mielettömästi
Mä ajattelen edessä olevaa seitsemää tuntia,
seitsemää päivää, seitsemää viikkoa,
seitsemää kuukautta, vuotta, vuosikymmentä ja - sataa

Mä tiedän, että jotain on särkynyt 

Mun päässä soi syystuuli

Mä herään aina hetken ennen herätyskelloa pimeään aamuun

tiistai 1. lokakuuta 2013

Joko tiedät sen, kun täältä lähdetään niin henget jäävät elämään.


Moi pikkuiset!

Kävin tänään aamulla lääkärissä
ja mulla on korvatulehdus
Mistä se johtuu, että aina lääkärissä käymisen jälkeen
korva on vaan entistä kipeämpi? 
Noh sain 10 päivän antibioottikuurin, ehkä tää tästä!

Mua väsyttää tosi paljon
ja koulutehtäviä tulee ovista ja ikkunoista
niin paljon kuin vaan jaksaa tehdä (ja enemmänkin)

Tänään oon vaan siivoillut kotona 
ja napsin parit kuvat kun aurinko paisto niin nätisti sisään ikkunoista
Sitten kävin äidin luona ja muutaman ystävän koditkin kiersin :-)

Huohh ois niin paljon asiaa (ei niin kivoja asioita)
mutta ehkä jätän ne toiseen kertaan 
ja kömmin peittojen sekaan nukkumaan
Huominen pitäis jaksaa ja sit alkaakin jo viikonloppu!

Koittakaa pärjätä, ei ole hätää

- Jossu