tiistai 22. lokakuuta 2013

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää

En tiedä miten tätä elämää kuuluu elää. 
Vaikka tuntuu hetkittäin ihan onnelliselta, 
silti jossain sisimmässä joku repii

Ihmiset menee eteenpäin ja tekee asioita,
mutta mä vaan olen olemassa
vaikka onhan mulla koulu
Jokin puuttuu enkä mä löydä sitä
puuttuvaa palasta varmaan koskaan

Joskus on niin kamalan yksinäistäkin, 
että pakko lähteä Veturiin kuljeksimaan 
päättömästi kaupasta toiseen, 
vaikka mun pitäis ostaa kengät 
ja takki mutta en osaa tehä päätöksiä

Juha Tapion ääni on täyttäny mun kämpän
jo monen päivän ajan

Tänään rappukäytävässä tuoksu
ihan samalta ku mummin rintamamiestalon
alakerrassa, siinä huoneessa missä oli 
iso kylpyamme ja pyykkikone
Ihan vedet meinas tulla silmiin kun mietti sitä lapsuutta

Ilmakin oli jotenkin samanlainen ku 
olin vielä ala-asteella ja oli syysloma 
Tuli vaan sellainen tunne, etten jaksa olla aikuinen enää

En tiedä, onko se kateutta vai mitä
mutta ihmisten elämät ahdistaa mua
Käperryn itseeni kun en osaa muutakaan
ja tuntuu kuin mun elämä kutistuis aina vaan enemmän
Enkä mä oikein osaa enää omista asioistani puhuakaan
ja tuntuu vähän siltä, ettei mulla mitään sanottavaa olekaan

Ehkä vaan otan kaiken irti tästä lomasta
pakenen kirjoihin ja uniin
Ja jossain vaiheessa 
se musta läikkä haalenee mun sydämestä 

eihän kukaan tiedä mitään
ja minä en osaa muuta kuin olla hiljaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti