lauantai 12. lokakuuta 2013

Sinä ja vaahteranlehdet syksyisin


Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet niin täynnä 
valheita ja pettymyksiä,
etten tiedä voinko uskoa enää mihinkään
Mun päähän ei vaan mahdu 
miten joku ihminen voi olla täysin toisenlainen
miksi olen häntä luullut

Punnitsen ystävyyttä käsissäni
kannan sitä sylissäni 
kun en osaa mitään muutakaan
Annan sen roikkua minussa
en tahdo menettää 
enkä osaa lähteäkään

Mietin omaa paikkaani sinun elämässäsi
mietin kaikkia yhteisiä hetkiä, niitä on niin paljon
En ymmärrä miten uskalsit ottaa niin suuren riskin
tiesit, että voit menettää minut silmänräpäyksessä
Vai ajattelitko minun olevan vain niin tyhmä,
etten koskaan ymmärtäisi mitään

Vielä näidenkin viikkojen jälkeen
esille nousee uusia ihmisiä,
jotka ovat tietäneet jo ennen minua

Luulen, etten koskaan tule tietämään
mikä on oikea totuus

En tunne sinua enää 

Riittääkö rakkaus kantamaan?

Minä rakastan. 
Niin paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti