keskiviikko 18. joulukuuta 2013

And it scares me because I don't know what to do anymore


En puhu nykyään kovin paljon
mun mieltä painavista asioista
oikeastaan en juuri ollenkaan
Se on aika huono juttu toisaalta,
koska se ei tee mulle kovin hyvää

Oon aika paljon yksin
istun kotona kaiket illat
alussa se ei haitannut juuri ollenkaan,
mut nyt tää puhumattomuus on alkanut ahdistamaan
vaikka toisaalta mä viihdyn yksin vallan mainiosti
ja oon aika varma, et jos joku nyt vaatis mua puhumaan
niin mä en puhuis, en varmaan pystyis
En osaa olla yksin mutten myöskään kenenkään kanssa

Mistä mä sitten haluaisin puhua?
Ei, sitä mä en teille kerro
en ehkä koskaan, kellekään
On paljon asioita, uusia ja vanhoja

Mä mietin tosi paljon liikaa
mun aivot käy varmaan jo ylikierroksilla,
oon niin paljon yksin ettei mulla ole muuta kuin ajatuksia

Nukkuminen on myös nykyään niin vaikeeta
uni ei tuu mitenkään ja aamulla väsyttää niin,
että silmät meinaa tippua päästä
Öisinhän se pahin olo aina on
ahdistus ja yksinäisyys ja sadat miljoonat ajatukset
iskeytyy niin kovaa ettei tiedä miten päin olis
Joskus toivon, että täällä ois joku, kuka tahansa
ja kattois vaikka olohuoneessa telkkaria niin kauan 
et mä nukahdan, sitten se vois jo lähteä
ois niin rauhoittavaa jos joku ois täällä joskus
Silittäkää mut uneen

Tuntuu etten kuulu mihinkään
ei ole mitää paikkaa minne mennä
selaan paniikissa puhelinta ja facebookia
ei ketään kelle puhua
Toisaalta on hyvä, ettei kukaan tiedä mitään
silloin kukaan ei voi tuomita, suuttua, huolestua...

Ihan pian on kuitenkin joulu
kai sen voimalla jaksaa vielä pari päivää

- Jossu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti