tiistai 16. joulukuuta 2014

Tervetuloa kotiin!


1. Feikki-mariskooli kirpparilta kuudella eurolla
things-boksi on nimensä mukainen, sieltä löytyy kyllä kaikkea sytkäristä korviksiin :-D
2. Sohva on mun ehdoton lempparipaikka, paljon tyynyjä ja muutama viltti :-)
3. Oon jo vuosia rakastanut kaikkia tollasia laatikoita, 
kaksi ylintä clas ohlsonilta, alin joku vanha kenkälaatikko.
Noi linnut on Lahdesta ostettu, kyltin sain äidiltä kun muutin tähän asuntoon.
4. Leveät ikkunalaudat on kyl yksi parhaimmista asioista tässä kämpässä!
5. Mun hyvin suuri 'meikkinurkkaus' :-D
6. Rajamarketista ostettu korupuu, johon ripustin valot ja joulupallot,
musta tosta tuli tosi nätti, vaikka itse sanonkin :-) muuta 'joulukuusta' en aio edes hankkia!

Onks siellä ruudun toisella puolella enää ees ketään?
Voisin yrittää herätellä tätä blogia pikkuhiljaa taas eloon :-)
No, katsotaan riittääkö motivaatio mihinkään!

Rauhallista joulun odotusta kaikille! 

- Josbe

tiistai 18. marraskuuta 2014

Riittävän monen huomisen jälkeen.

Oon hengissä ainakin jotenkin. Aikamoisessa aallonpohjassa sitä on kyllä oltukin viimeiset kuukaudet. Paljon on tapahtunut niin mulle itselleni kuin läheisillenikin. Äiti sairastui keväällä (nyt kaikki on toistaiseksi ok) ja mummo on mennyt huonompaan kuntoon viimeaikoina ja sen kanssa onkin saanut ravata ties missä lääkärissä. En edes tiedä mihin aika oikein katoaa, joulu on jo ihan nurkan takana enkä oikein pääse siihen fiilikseen mitenkään. 
Oon ollut jo tosi pitkään henkisesti ihan liian väsynyt. Kärsin aivan järkyttävistä tunnontuskista ja syyllisyyden tunteesta kun en pystykään kaikkeen mihin "pitäisi". En anna itselleni armoa, vaikka se ois nyt enemmän kuin paikallaan. Jotenkin yritän vaan kantaa kaiken eikä jotkut ihmiset ympärilläni epäile yhtään käyttää mun kiltteyttä hyväkseen. Pitäis osata sanoa ei ja pistää stoppi silloin kun tuntuu, että alkaa olemaan liikaa kaikkea ja kaikkien muiden asioita. Omille jutuille ei meinaa jäädä aikaa kun kaikki voimat hupenee muiden auttamiseen. Tottakai on kiva, jos musta on apua, mutta ehkä liika on liikaa tässäkin?
Tuntuu niin epäonnistuneelta ja riittämättömältä kun merkonomiopinnot jäi keväällä kesken. Vaikka oonkin nyt tajunnut, ettei se ollut kuitenkaan se "mun juttu". Silti jotenkin vaan surettaa oma kouluhistoriani ja tuntuu etten oo saanut elämässä mitään aikaiseksi. Kaiken uuden alottaminen pelottaa niin valtavasti, epäonnistumisen varjo on liian suuri, se peittää alleen kaiken. Musta tuntuu, etten osaa enää yhtikäs mitään enkä voi oppiakaan, vaikka eihän asia tietenkään ole näin, kai? Jotkut sanoo, että kyllä vielä jaksan ja pystyn ja että musta on ihan mihin vaan... mutta mun sisintä kalvaa epäilys. Tulevaisuus ahdistaa ja pelottaa ja kauhistuttaa enemmän kuin annan kenenkään ymmärtää.
Oon avannut menneisyyttäni ja lapsuuttani joillekin ns. uusimmille ystäville viime aikoina ja ehkä mua ymmärretään nyt hieman paremmin. Että miksi teen niin kuin teen. Oon myös itse huomannut miten paljon lapsuus vaikuttaa kaikkeen vielä tänäkin päivänä. Olen kuulemma nähnyt paljon, enkä mä sitä voi mitenkään kieltää. Mä olen erolapsi. Eikä mun mielestä kenenkään tuskaa voi ns. vertailla kun kaikki kuitenkin kokee kaiken niin eritavalla. Jokaiselle se oma tuska on kuitenkin suurin eikä sitä kukaan saa väheksyä. Maailmassa on paljon pahaa, mutta kai täällä jotain hyvääkin on? 

Mun pitäisi antaa anteeksi itselleni eikä syyttää itseäni asioista, jotka ei mitenkään mun käsissä olleet, vaikka vastuuta niistä yritettiin laittaa mun harteille. Lapset on lapsia ja aikuisten täytyis pitää huolta ja jos ei itse pysty niin silloin on etsittävä joku, joka pystyy. Pitkä matka on tähänkin hetkeen tultu ja vielä pitempi matka on ennen kuin voin sanoa olevani edes jotenkin ehjä. Sillä rikkihän mä olen, ihan helvetin risainen ja revitty. Nyt mun täytyy vaan korjata itseni, vaikka muut on mut aikoinaan rikkoneet. Hitaasti, mutta varmasti kohti ehjempää minua, vaikka sisimmässä rytisee. Kyllä ne haavat siitä vielä umpeutuu ja sitten voi nostaa pään pystyyn ja sanoa; "Selvisinpäs!"

torstai 3. heinäkuuta 2014

Myös luvattu on mulle, että vielä joku päivä tiedän mikä tarkoitus on minun elämällä.


Moi. Pitkästä aikaa.
Mä oon täällä. 
Elossa.
Suunnitelmia syksylle on paljon.
Muutosten tuulet puhaltaa kovaa (toivottavasti)
ja se tuntuu ihan hyvältä.
Tulevaisuus tuntuu tulevaisuudelta
ja siellä on valoa.

Mä hengitän. 
Meen eteenpäin.
Hetki kerrallaan
kohti ehjää minua.
Kohti elämää.

Vaihdoin mun makkarissa järjestystä
ja oon viettänyt tosi paljon aikaa
sen karvalankamatolla istuen.
Avaan verhot joka päivä.
Oon siivonnut.

Ostin vanssit ja sinkkuelämää boxin.
Oon rauhallinen.
Ahdistus iskee välillä jostain tosi kovaa.
Sekunti kerrallaan eteenpäin.
Mä oon selvinny tänne asti
ja selviän edelleen.

Kaikki on kai ihan okei.
Ainakin hetkittäin.
Katsotaan mihin elämä vie.
Kaikki järjestyy aina jotenkin.

Nähdään taas.
Pitäkää huolta.

Pus,
Josbe

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Minä tiedän sinun aina olevan siellä, mihin ikinä tieni mennä voi


Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä Sinä olet minun kanssani
Ps 23:4

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Niin nousen mä laivaan ohi meren ja taivaan


Kesä tuntuu ihan hyvältä
suunniteltiin siskon kanssa mökin siivousta,
miten siitä sais kivemman ja et siel ois kivempi olla

Kyllä tästä jotenkin noustaan
ja ehkä joskus oon vihdoin vapaa

Pitäkää toisistanne huolta <3

Pus,
Josbe

ps. kuvat on parilta viime kesältä :-)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

LOHTU

Yksi pieni elämä
Suuri valo sisällä
Katson hiljaa nukkuvaa
Katson lohdunkantajaa
Pidän aina lähellä
Kuljen matkan vierellä
Sillä saattajani on
Vasta syntynyt
Kun multaan vanhan erämaan 
Ajattoman, lohduttavan 
Palaan kerran uudestaan 
Älä jää mua suremaan 

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kadonneen jäljillä


Eilen pakkasin kameranki kangaskassii
kun hypättiin mun autoon ja huristeltiin mökille 
ja nää on ekat kuvat tyyliin koko keväänä
Yritän repiä mun kadonneen luovuuden jostain,
ehkä postailen tänne teillekin joskus jotain

Pärjätkää <3

- Josbe

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Sä et sitten tienny mitään, jos ne kysyy myöhemmin


Tää blogi loppuu nyt tähän
tai ei lopu, mutta jätän tän nyt hetkeksi taakseni
Mulla on jo toinen paikka katsottuna,
en mä kuitenkaan kirjottamisesta pysty varmaan 
koskaan luopumaan lopullisesti

Tuun tänne ehkä vielä joskus takaisin,
mutta nyt on aika mennä jonnekin vähän suojaan 
Tästä blogista tietää kuitenkin ihan liian moni

En tiiä mitä tässä pitäis nyt enää sanoa
ei varmaan mitään?
Jos haluutte tietää sen uuden piilopaikkani,
niin kyselkää, en laita sitä osoitetta esille minnekään
En halua, että väärät ihmiset löytää sinne
Mutta ehkä parempi, että pysytte kaukana musta
tää pahuus on nimittäin tarttuvaa, haha...

Juu ei tässä kai muuta,
toivottavasti vielä tavataan 
ja jos ei, niin kiitos kaikille tosi tosi paljon!

Ootte ihania kaikki <3

Pus,
Josbe

Ps. Instagram päivittyy kyllä
ja askistakin mut löytää
(linkit sivupalkissa)

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Rukoilin, että annat enkeleitä siivillä suojaamaan

27.2.2011
Kevät on pian täällä, vesi virtaa vapaasti ja linnut tulevat takaisin
voi miten minä kaipaankaan kuivaa asfalttia ja pääskysiä


Kaikki on niin rumaa
aurinkokin vaan irvistelee mulle taivaalta,
kevät ei oo koskaan tuntunut niin pahalta kuin nyt

Oon vaan lukenut päivät pitkät
sitä mun suljettua blogia ja miettinyt
mihin se kaikki kirjoitustaito on kadonnut?
Miks en enää osaa kuvailla kaikkea niin
hyvin kuin silloin joskus?
Ilmeisesti yritin tehdä kaikesta kaunista,
vaikka rumaahan se vaan oli... tai on edelleen


Pakko varmaan myöntää,
mä oon menettämässä itseni
Se luovuus ja minuus mikä ennen näky kaikessa
sitä ei ole enää, en saa kiinni siitä mitä joskus oli


20.3.2011
ja joka puolella sinisen eri sävyjä, 
ne on kauniita eikä mua pelota yhtään

24.3.2011
Olen kaukana teistä

1.4.2011
Ja aina on pitänyt olla niin helvetin reipas

*****
Miten helvetin kaukana mä oon elämästä?

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lisää muistoja

Bloggaan nyt niin helvetisti, koska huvittaa. 
Jossain vaiheessa nimittäin voi olla, ettei enää huvita.


29.11.2010
5 päivän päästä minä täytän kahdeksantoista vuotta
kiltti anna minun elää

5.12.2010
Minä olen niin surullinen, kun isä ei saanut nähdä tätä päivää

6.12.2010
kaikki on kuvitelmaa, jokainen päivä ja yö

18.12.2010
se on saanut mut ja mä en voi hengittää

20.12.2010
eikä mikään ole enää mitään

6.1.2011
Muistan tyhjän talon raskaan hengityksen
ja hiljaisuuden, joka kaatoi seinätkin
eikä kukaan kysynyt minulta pelottaako 
Hymyilen sinisesti ja mielessäni juoksee katkerien sanojen puro

13.1.2011
minä annan ajan kulua vielä lisää
kunnes palaaminen sinne on mahdotonta

11.1.2011
Miksi minä käännyin pois
irrotin käteni ja valitsin vasemman 

19.1.2011
Se kysyy missä mun isä asuu

26.1.2011
Tähän kipuun minä en koskaan totu

30.1.2011
Aurinko siivilöityy puiden välistä ja mun kyyneleet kimaltaa

Vesien syvyyksiin ja taivaan sydämeen.


28.4.2013
Olen tuottanut niin suuren pettymyksen kaikille,
etten voi sitä enää mitenkään korjata.

4.5.2013
Joku sanoi mulle joskus, että
tarpeeksi monen huomisen jälkeen
kaikki on hyvin.

6.6.2013
Tuntuu kuin istuisi järven pohjassa
haukkomassa henkeä
ja aallot kuljettais ihan minne vaan.

17.10.2013
Näen epäilyttäviä tilanteita joka puolella
minne vain ikinä menenkään.
Jälkeenpäin ajateltua, jotkin tietyt hetket
nousevat yhä uudestaan mieleeni.

11.12.2013
Olen päättänyt, että ensi vuonna se alkaa.

20.2.2014
Täydellinen umpikuja.

25.2.2014
Hiljaisuus laskeutuu kaiken ylle.
En tiedä enää.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Jokaisella on oikeus luovuttaa.


"Miksi olen niin toivoton, 
miksi tulevaisuus näyttää pimeältä tieltä, jolle ei näy loppua?
Koska sinä vahvistit teollasi sen mitä olin epäillyt kokoajan:
tämä maailma on elettäväksi kelpaamaton."

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Anna rakas voimia jaksamaan

Oon pitänyt kaiken takana
Kuvitellen, ettei huomenna
edessä oo se kaikki ihan samana
Silmät kii etten luovu ja lipeä
Heikko kohta, se kipeä,
josta on kiellettyä multa kysyä
And if anything, I hope this makes you stronger
You're the best friend, that I ever had
Such a shame I had to make you so very sad
But just remember that you meant everything to me
And to my heart, you're the only one that held the key

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

torstai 20. maaliskuuta 2014

But I can't deal with the pain, I'm not a fighter

Maa murtuu mun alla
ja mustat rotkot aukeaa vihdoin
kammottavaksi tyhjyydeksi
ja mä putoan.


Pelko ja huoli risteilee mun sisällä
kun yritän käydä nukkumaan
Punaiset numerot hohtaa pimeässä
ja kun vihdoin nukahdan
näen unta kuolleista


En pysty edes ajattelemaan
miten paljon oikeasti olen lihonut
Tämä kevät on pahempi kuin
mitkään aikaisemmat tähän asti
Kaipaan mun koiraa ja lenkkeilyä sen kanssa
enemmän kuin mitään pitkään aikaan


Tää kaikki pimeys ja pahuus mun sisällä
on niin vahvaa ja syvää etten saa sitä pois
Mä hukun tähän, me kaikki hukutaan
eikä kukaan enää jaksa mua
kaikkein vähiten minä itse


Kaikki vaan hokee miten kaikki on muka ihan hyvin
eikä kukaan kuule miten mä huudan 
mun sanat on pelkkää mustaa, veristä sotkua
kukaan ei saa mitään selvää 
ja mä vajoan yhä syvemmälle tähän mustaan
Kukaan ei tiedä miten asiat oikeasti on
eikä varmaan edes halua
Me kaikki kannetaan näitä samoja kulisseja
eikä kukaan uskalla sanoa ääneen totuutta


Enkä mä pysty pitämään ketään hengissä
en voi pelastaa, auttaa tai kantaa ketään
kuoleman läpi takaisin elämään
Kun en voi suojella edes itseäni tältä kaikelta

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Ja mä tiedän, että jään tänne ikuisesti.


Se kävelee pimeässä ilman karttaa
ja veden pinnassa lentää valkoinen joutsen.
Se nyyhkyttää hiljaa ja tuuli puhaltaa metsien yli.
Onko se? Vai missä mä?
Onko tämä totta, tämä veri ja musta vesi?
Ja jää. Ja jää. Jää. Jää mun luo.

Yhtäkkiä huomaan miten oon taas
painumassa pinnan alle,
 sinne turvalliseen mustaan
enkä jaksaisi enää edes välittää
Ehkä en pääse tästä koskaan

Oon epäonnistunut elämässä
tai ehkä elämä epäonnistui minussa?

En jaksa enää uhrata itseäni muiden vuoksi,
vaikka kuinka tahtoisin olla mieliksi kaikille,
mutta ei se vaan ole aina mahdollista

Yritän niin kovasti saada itseni takaisin elämään
aurinko paistaa sisään ikkunoista

Kuka? Kuka tämän teki?
Kuka kuristi elämän kukan niin veriseksi
ja yksinäiseksi, ettei huutoja enää kuule?

Tää blogi on kovaa vauhtia
taas muuttumassa masennusblogiksi,
vaikka en tahtoisi niin tapahtuvan
Mutta ei tämä minusta enää riipu
mikään ei riipu minusta

Lähtekää kauas täältä kun vielä voitte
tämä tappaa meidät kaikki

ps. äiti oli kirjoittanut johonkin vauvakirjaan
jotain mun puheesta, että mitä opin milloinkin tms.

Johanna 9kk: "ei saa jättää"

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Ja sun rakkautes on parast mitä mul on ollut ikinä


Jos haluat lähteä
minä päästän
Jos se on sinulle parempi
minä päästän

Ei täällä ketään voi
väkisin pitää
eikä ketään kukaan muu
voi pelastaa

Mutta rakastan sinua
loppuun asti

torstai 13. maaliskuuta 2014

Lopulta olemme kuitenkin yksin


katso, minä opin irrottamaan 
näetkö kuinka käteni ei hae mitään 
sen, mikä on pahaa, minä unohdan 
jos näen jotain hyvää, ohi kävelen 

Sanat putoilee tyhjään
ja menettää merkityksensä
eikä mikään ole tarpeeksi
kuvailemaan tätä

tahdon juosta pois
jonnekin missä ei ole tätä
missä ei ole minua

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vaadi kukaan ei mihinkään taipuu


Oli auki sun silmät ja korvat
ja sydän tunsi vaik pien olikin
Kun itki aamut ja huusi illat
opit et särkyä voi kivikin

Tiiättekö sen tunteen
kun yrittää vaan jaksaa ja jaksaa
ja sit jossain vaihees loppuu voimat?
Ja sit kaikki tunteet vaa purkautuu?

Joskus on ihan hyvä romahtaa,
että jaksaa taas mennä eteenpäin :-)

Nyt keskityn vaan omaan hyvinvointiini
ja yritän päästä takaisin elämään

- Josbe

torstai 6. maaliskuuta 2014

Ja enkeli lapsien oli kaunis mut hiljainen


Tänään olen...

... pessyt keittiön lattian ja mikron
...paistanut vohveleita ekaa kertaa ikinä
...tiskannut maailman eniten
...unohtanut syödä
...tehnyt ruokaa
...rakastunut Anna-Leena Härkösen kirjoihin
...fiilistellyt tulppaaneja ja aurinkoa

Haleja,
Josbe