maanantai 27. tammikuuta 2014

Älä tule lähemmäksi mua, älä edes katso minua.


Mä oon lihonu. Mä en kestä tätä.
Mä tuijotan itseäni peilistä ja puristan 
reidestä kourallisen kauheaa rasvaa.

Mun on pakko lopettaa, pakko ryhdistäytyä,
mä en voi enää jatkaa näin, mä lihon ihan muodottomaks.

Miksi kukaan ei ole sanonut mulle?
Peilikuva tuijottaa mua.

Mä vihaan itseäni. Vihaan ruokaa.
Vihaan laihoja ihmisiä, lihavia ihmisiä,
kaikenkokoisia, koska ne on aina pienempiä kuin minä.
Aina. 
Vihaan tätä blogia, vihaan kun kirjotan tänne tällasta.
Vihaan valokuvia, peilejä ja sovituskoppeja.
Heijastuksia ikkunoista.

Itseinho on niin syvää, että siihen voi hukkua.
Ehkä hukunkin, vajoan pohjaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti