keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Nobody sees, nobody knows

Miksi tuntuu niin pahalta muistaa,
vaikka toisaalta en tunne enää mitään
Miksi mun sydän välillä vieläkin 
puristuu kasaan kun katson sua
Miksi sä itketät mua vieläkin
vaikka nähtiin viimeksi kaksi vuotta sitten


Miksen saa rauhaa miltään
Miksi mun sydäntä särkee kuulla
kun ystävät sanoo "iskä soittaa"
Ihan kuin mä vasta nyt ymmärtäisin
mitä multa oikein puuttuu
Ja uusien ihmisten kohdalla pelkään kokoajan
milloin joku kysyy "entäs sun isä"


Miksi luen aina vieläkin sun fb-seinää,
vaikka tiedän ettet sä tule koskaan takaisin
Enkä vieläkään pysty kuuntelemaan 
Christina Perrin A Thousand Years-biisiä itkemättä
tai Chisun Yksinäisen keijun tarinaa
Mutta enhän mä sua voi koskaan unohtaa


Kuinka paljon mä taas sua odotankaan takaisin
mitä jos historia itseään toistaa
ja petät minut uudestaan
Onko minusta enää sua silmiin katsomaan


Miksi kukaan ei tiedä totuutta
miksi en osaa kertoa
Kun opettaja katsoo mua silmiin
ja kysyy "mitä kuuluu"
käännän pään pois ja vastaan "ihan hyvää"


Miksi kirjoitan tän kaiken tänne
kohta joku tietää taas liikaa ja huolestuu
Musta tuntuu, että kaikki näkee mun läpi
muttei pysty tekemään mitään
Kuka minut voi tästä pelastaa,
jos en minä itse

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti