torstai 20. maaliskuuta 2014

But I can't deal with the pain, I'm not a fighter

Maa murtuu mun alla
ja mustat rotkot aukeaa vihdoin
kammottavaksi tyhjyydeksi
ja mä putoan.


Pelko ja huoli risteilee mun sisällä
kun yritän käydä nukkumaan
Punaiset numerot hohtaa pimeässä
ja kun vihdoin nukahdan
näen unta kuolleista


En pysty edes ajattelemaan
miten paljon oikeasti olen lihonut
Tämä kevät on pahempi kuin
mitkään aikaisemmat tähän asti
Kaipaan mun koiraa ja lenkkeilyä sen kanssa
enemmän kuin mitään pitkään aikaan


Tää kaikki pimeys ja pahuus mun sisällä
on niin vahvaa ja syvää etten saa sitä pois
Mä hukun tähän, me kaikki hukutaan
eikä kukaan enää jaksa mua
kaikkein vähiten minä itse


Kaikki vaan hokee miten kaikki on muka ihan hyvin
eikä kukaan kuule miten mä huudan 
mun sanat on pelkkää mustaa, veristä sotkua
kukaan ei saa mitään selvää 
ja mä vajoan yhä syvemmälle tähän mustaan
Kukaan ei tiedä miten asiat oikeasti on
eikä varmaan edes halua
Me kaikki kannetaan näitä samoja kulisseja
eikä kukaan uskalla sanoa ääneen totuutta


Enkä mä pysty pitämään ketään hengissä
en voi pelastaa, auttaa tai kantaa ketään
kuoleman läpi takaisin elämään
Kun en voi suojella edes itseäni tältä kaikelta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti