maanantai 3. maaliskuuta 2014

Ja aattelin elää nyt sen verran kun haluun enkä herran pelossa koittaa vaan sinnitellä elossa

Kaupunki on täynnä muistoja,
mun on pakko päästä pois
en tahdo niitä nyt kohdata.
mun on pakko päästä pois

Vietin piiitkästä aikaa mahtavan viikonlopun Jämsässä
kivassa omakotitalossa, ihanien ystävien seurassa!
Oli niin helppo hengittää, jalat kulki kevyesti pitkin katuja,
hyvin nukutti ja ruoka maistui :-)

Lauantai-iltana käveltiin pitkin joenrantaa, 
pysähdyttiin katselemaan pimenevää iltaa
maaliskuun ensimmäinen aurinko oli jo laskemassa
ja aivan tyyni joki silmien edessä, sielunkellojen soidessa kauempana...
Silloin mä tunsin pitkästä aikaa eläväni, elämä oli just siinä
tunsin sen onnellisuuden mikä on ollut kadoksissa niin kauan

Mutta samalla hetkellä kun juna nytkähti liikkeelle sunnuntaina,
se sama pimeys laskeutui mun sydämen päälle
Itku kuristi kurkkua, teki mieli vaan hypätä junasta ja juosta takaisin suojaan

Kouvolan asemalla todellisuus omasta elämästä iski
vasten kasvoja räntäsateen muodossa
Kaikki asiat vyöry mun päälle kuin hyökyaalto
hukuttaen alleen kaiken sen vaivalla esiin kaivetun onnellisuuden

Nyt mä oon taas tässä omassa kaksiossani
valkoisten seinien sisällä
enkä tiedä enää sitäkään vähää
minkä luulin viikonlopun aikana selvinneen

- Jossu

1 kommentti: