keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Lisää muistoja

Bloggaan nyt niin helvetisti, koska huvittaa. 
Jossain vaiheessa nimittäin voi olla, ettei enää huvita.


29.11.2010
5 päivän päästä minä täytän kahdeksantoista vuotta
kiltti anna minun elää

5.12.2010
Minä olen niin surullinen, kun isä ei saanut nähdä tätä päivää

6.12.2010
kaikki on kuvitelmaa, jokainen päivä ja yö

18.12.2010
se on saanut mut ja mä en voi hengittää

20.12.2010
eikä mikään ole enää mitään

6.1.2011
Muistan tyhjän talon raskaan hengityksen
ja hiljaisuuden, joka kaatoi seinätkin
eikä kukaan kysynyt minulta pelottaako 
Hymyilen sinisesti ja mielessäni juoksee katkerien sanojen puro

13.1.2011
minä annan ajan kulua vielä lisää
kunnes palaaminen sinne on mahdotonta

11.1.2011
Miksi minä käännyin pois
irrotin käteni ja valitsin vasemman 

19.1.2011
Se kysyy missä mun isä asuu

26.1.2011
Tähän kipuun minä en koskaan totu

30.1.2011
Aurinko siivilöityy puiden välistä ja mun kyyneleet kimaltaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti