lauantai 28. marraskuuta 2015

Lähtösi jälkeen

Huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä lauantaiaamusta, josta alkoi matka surun tiellä - ja sillä tiellä olen edelleen. Tää teksti saattaa olla sekavaa, elin tuohon aikaan nimittäin aikamoisessa sumussa, enkä varmaankaan pysty muistamaan kaikkea tarkasti.

****
29.11.2014 klo 09:23 sain äidiltä puhelun, että mummia ollaan parasta aikaa viemässä ambulanssilla sairaalaan. Syyksi paljastuu myöhemmin samana päivänä lievä aivoverenkierronhäiriö. Hämärästi muistan tiskanneeni kotona ja ajaneeni sitten tuhatta ja sataa äidin luo. Kun pääsen sisään, palaa jokaisessa huoneessa valot, mummin yöpöydällä on vesilasi ja lattialla kasa vaatteita. Aika tuntuu pysähtyneen. Alkaa piinaava odotus, mutta viimein muut tulevat ja kertovat mummin jääneen sairaalaan toistaiseksi, mutta hengenhätää ei ole. Äidin pitää ilmoittaa mummin käyttämät lääkkeet sairaalaan ja huomaan muistavani ne melkein ulkomuistista. Seuraavana päivänä mennään kaikki aluesairaalan tarkkailuosastolle, missä mummi makaa pienenä ja väsyneenä, vasen käsi halvaantuneena. Muistan kuinka mummi katsoo mua silmiin ja kysyy: "mitäs mun tyttö?"

Niin alkaa aivan toisenlainen aika. Vieraillaan äidin kanssa sairaalassa. Koittaa joulukuun neljäs, mun synttäripäivä. Ajetaan äidin kanssa pimeitä teitä sairaalanmäelle. Mummi on kuumeessa, mutta puristaa kättä ja onnittelee. Käsi on lämmin, mutta vielä voimakas. Kun pääsen kotitalon rappukäytävään pyyhin kyyneleet talvitakin hihaan. 

Sama kulkeminen sairaalan ja kodin väliä jatkuu, jossain vaiheessa mummi siirretään terveyskeskuksen vuodeosastolle. Niin mennään joulun ja uudenvuoden ylitse. Mummille ei maistu ruoka eikä juoma. Jossain kohtaa tammikuuta mummi alkaa myös olemaan yhä enemmän ja enemmän omissa maailmoissaan. Puhuu mitä sattuu eikä syö sitäkään vähää mitä aikaisemmin. Pari kertaa käyn osastolla myös yksin. Puristan mummin kättä ja toivotan jaksamista. Eräällä kerralla vien pienen herätyskellon, mummi puhuu entistä enemmän sekavia. Istun pitkään autossa ja katson kuinka lumisade sumentaa auton ikkunat ja kyyneleet mun silmät. 


Tammikuun 17.päivänä äiti soittaa ja sanoo, että lähtölaskenta on alkanut. Välitän viestin siskolleni, joka lupaa tulla heti seuraavana päivänä. Soitan itkien ystävälleni, että se on menoa nyt. Sinä sunnuntaina näen mummin viimeisen kerran. 

Mennään siihen tuttuun sairaalahuoneeseen, mummi makaa silmät kiinni sängyssä. Keräännytään siihen ympärille, jo tässä vaiheessa mun kurkkua kuristaa. Mummi avaa silmät ja sanoo; "kun en minä tunne teitä." Siirryn ikkunan viereen ja yritän koota itseni katselemalla lumista maisemaa ikkunan takana. Jossain vaiheessa en enää pysty pidättelemään itkua ja ryntään silmät kyynelistä sameina ulos terveyskeskuksen pihalle. 

Seuraava viikko on elämäni pisin tai siltä se ainakin tuntuu. Joka päivä vain odotan lopullista suruviestiä. Äiti käy mummin luona joka päivä, itse olen jo tehnyt sen päätöksen, etten sinne mene. En koe sitä tarpeelliseksi. Mummi on kuulemma koko ajan omissa maailmoissaan, sen viikon torstaina hän havahtuu, katsoo äitiä ja sanoo; "Hyvää yötä." Ne olivat mummin viimeiset sanat, tämän jälkeen hän ei enää reagoi mihinkään.


Saman viikon sunnuntaina herään aikaisin siihen, että äiti soittaa. Tiedän heti, mitä asia koskee. Mummi on nukkunut pois yöllä kahden maissa. En pysty enää nukkumaan, olen yhtä aikaa pohjattoman surullinen ja silti niin helpottunut. Nyt se on ohi. Mietin varmaan tunnin, minkä värssyn laitan facebookin tilapäivitykseksi, koen helpommaksi ilmoittaa ystävilleni sitä kautta kuin, että joutuisin kertomaan kaikille erikseen. Pian alkaa sadella osanottoja. Jossain vaiheessa aurinko paistaa kirkkaasti sisään ikkunasta. Mulle tulee siitä niin levollinen olo, nostan katseeni siniselle taivaalle ja tiedän mummin olevan perillä, auringon säteissä hän minut hyvästelee. 

***
Kuluneen vuoden aikana olen oppinut mitä on rakkaus, huoli, luopuminen ja ikävä. Ensin elätellyt toivoa, taistellut vastaan, hyväksynyt, luopunut, päästänyt irti ja lopulta saattanut viimeiselle matkalle. Ikävöinyt, ajatellut järjellä sekä tunteella ja ollut helpottunut. Vihainen en ole osannut missään vaiheessa olla. Tämän vuoden aikana uskoni johonkin suurempaan on vahvistunut ja kasvanut, että vielä jonakin päivänä, jossain, me vielä tavataan.

Mummi oli minulle äärettömän rakas. Kuljettiin niin yhtä jalkaa viimeiset vuodet. Rakkaus ei koskaan kuole, ikävä tyyntyy hiljaiseksi kaipaukseksi. Aika parantaa. Muistot kantaa. Päällimmäisenä niin suuri kiitollisuus; kiitos, että olit osa elämääni, kiitos, että sain olla osa sinun elämääsi. Kiitos rakkaudesta, hoivasta ja huolenpidosta. Kiitos jokaisesta hetkestä.

Ikuisesti mummia kiittäen ja kaivaten,

Johanna

maanantai 24. elokuuta 2015

Pienemmät puut kestää paremmin tuulta


Moi pitkästä aikaa! Onks siellä enää ees ketään?

Syyskuu on jo ihan nurkan takana, mihin kesä katosi? Vaikka eipä niitä kesäkelejä oikein oo ollutkaan (hyvä niin, en tykkää kuumasta.) Mä vietin päivät toukokuun lopusta aina heinäkuun puoleen väliin asti työkkärin uravalmennuskurssilla, joka oli ehkä mahtavin juttu i-k-i-n-ä. Enemmänkin se oli mulle itsetunnonkohotuskurssi, sain niin paljon hyvää palautetta ja onnistumisen kokemuksia. Päiviin tuli rytmiä ja sisältöä, tapasin mahtavia tyyppejä ja mikä parasta; tulevaisuuskin selkeytyi pikkusen. Kahden vuoden tauon jälkeen palasin takaisin lukion listoille, ehkä se yo-lakki vihdoin saatais munkin päähän. 

Mitäs muuta? Otin heinäkuun alussa uuden tatuoinnin ja samalla viikolla pätkäsin hiukset lyhyeksi. Enkä oo kumpaakaan katunut tippaakaan. Oon lukenut luvattoman paljon muita kuin ylppärikirjoja, viettänyt viikonlopun Kotkassa meripäivien huiskeessa, kesäkuussa osallistuin 5 vuoden tauon jälkeen Helsingin prideille, pidin eräs perjantai juhlat ihan vaan oman olemassaoloni kunniaksi... rakastuin palavasti korviani myöten ja pää huiteli vaaleanpunaisissa pilvissä vähän liiankin paljon. 

Nyt elokuun alkupuolella menin ja ostin vihdoin kuntosalikortin - mulla on jopa pt:n laatima ohjelma! Viikko sitten ilmottauduin iltalukioon ja ens viikolla starttaakin opiskelu. Välillä stressaan ja ahdistun kyyneliin asti, mutta yleisesti elämä kulkee ihan kivasti. Yritän muodostaa itselleni mieluisan ja toimivan arjen, oikeastaan vähän jo odotankin syksyä ja kaikkea mitä se tuo tullessaan. Vaikka rankkaa tulee varmasti olemaan, mutta yritän silti jaksaa ja uskoa itseeni. 
Välillä meinaan pakahtua onnen ja hyvän olon tunteesta, oon niin innoissani elämästä, etten tiedä mihin suuntaan ensimmäisenä lähtisin. Vuosikausiin en oo tuntenut oloani näin hyväksi. 

Tietysti kaikella on varjopuolensa. Mummin kuoleman aiheuttama suru ja ikävä painaa välillä vieläkin ihan hirveesti. Ikävä ei varmasti ikinä katoakaan, mutta kokemuksesta tiedän surun muuttuvan jossain vaiheessa hiljaiseksi kaipaukseksi. Yritän antaa tälle surulle ja itselleni aikaa niin paljon kuin tarvitsee. 

Palataan taas, pus

Josbe

maanantai 1. kesäkuuta 2015

KULTATYTTÖ.


Kuulehan, nyt kerron sulle, 
mitä tänään kuuluu mulle. 
Aika sairas olen nyt, 
vanha sekä väsynyt. 
Kipeä on mulla tassu, 
sekä mullin mallin massu.
Pipi on myös pieni poski, 
jo eilen siihen kovin koski. 
Lääkkeet eivät auta enää, 
nyrpistän nyt niille nenää.
Levätä mä tahdon vain, 
ja muistella mun muistojain. 

Hyvän elämän mä elin, 
tietä omaa kuljeskelin.
Aina olen ollut vapaa, 
enkä vaihda sitä tapaa. 
Niitylle tein lystit retket, 
vietin monet hauskat hetket.
Siellä nautin kesäpäivät, 
muistot parhaat sieltä jäivät. 
Sinne tahdon vielä päästä, 
nauttimaan hetken kesäsäästä.
Jos jaksan, tutun reitin kuljen, 
ja viimein hiljaa silmät suljen.

Nurmen peittoon pehmeään, 
peitelkää mut lepäämään.
Uinun siellä unta syvää, 
kesää ikuista ja hyvää.
Siellä kukkii kissankellot, 
siniset on niityt, pellot.

Kauniita unia.

torstai 14. toukokuuta 2015

Elämä on seikkailu

Puilla on jo lehdet. 
Ostin mekon ja oon oppinut syömään puuroa. 
Oon innostunut elämästä ja ottanut taas takapakkia. 
Saattanut taas yhden ihmisen siunattuun maahaan.
Elämä kulkee eteenpäin väistämättä.
Välillä tunnen suurta pakokauhua,
mutta myös helpotusta ja rauhaa.
Asiat järjestyy.
Pitää uskaltaa olla rohkea
ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä.

Hengitä hitaasti sisään ja ulos
sinä olet elossa.

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Valintojen maailma, tuijotan tienviittoja, oikee vaatii luonnetta, väärä on se hauska.

on siellä puuroakin eikä pelkkii mustikoita / huhtikuun taivas ja niin ikävä mummia / tää tekee mut niin onnelliseksi / vihdoin pääsen fysioterapiaan!

kattelin tota ja kuuntelin lintujen laulua / no mie / niin hyvää ruokaa / robinin keikan jatkot

Uskaltaiskohan sitä varovasti jo tuulettaa, 
että asiat alkaa pikkuhiljaa järjestyä?

Pusuja,
Josbe

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Oodi hiusöljylle ja muita mukavia

vihdoin ostin noita maailman parhaita muroja / semmosta. / oodi hiusöljylle!! / my life is complete

niin kaunis on hiljaisuus / hipster-josbe / lenkille / kosmetiikka-asioita

Mukavaa viikkoa, palataan taas :-)

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Oi Liisa kerrohan, kuinka sä löysit ihmemaan?

Moi!
Uskallan varovasti sanoa, että mulla menee ihan hyvin.
Pitäkää huolta. Pusuja.

reuhka / niin hyvää kakkua / ihana suomen kevät / jokavuotinen synttärikuva
uudet lasit, nyt näkyy! / leffa poikineen / pääsiäisateria / pilkullinen ystävä
#matkantäytyyjatkuu / rakas. / uudet hiukset / niin hyvää ruokaa

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Melkein koko päivä mun kanssa

07:16 Hugo herättää mut enkä jaksais vielä nousta. Jäädään vielä sänkyyn makoilemaan.

07:46 Pakko nousta, päästän Hugon takapihalle ja laitan sille aamuruuan sillä aikaa valmiiksi.

08:04 Kone auki ja muutama ruisleipä naamariin.

08:32 Lähetään aamulenkille ihanaan auringonpaisteeseen, muita lenkkeilijöitä ei vielä näy, saa kulkea ihan rauhassa pitkin kuivia katuja.

08:57 Kotipihassa fiilistelemässä säätä.

09:52 Jumituin koneelle ja alan siivoamaan ennen kuin äiti tulee.

10:15 Sieltähän äiti ja mun isäpuoli kurvaa pihaan, vaihdetaan kuulumisia.

10:34 Varaan itelleni ajan näöntarkastukseen huomiseksi.

11:57 Lähetään äitin kanssa kauppaan.
12:25 Vihdoin kotona. Kauheesti taas kaikkee kampetta mukana.
12:44 Teen tonnikalasalaattia, katon pari jaksoa Kotikatua ja syön toffifeeta.

13:34 Suihkuun.

14:26 Tiedustelen Karrilta, että mentäiskö tänään ulos. 
15:15 Retkotan sängyssä ja otan muutaman selfien (:D)

15:44 Karri ilmottaa niiden olevan kotona ja lähen talsimaan sinnepäin.

16:04 Olin nopsajalka ja pääsin perille ennätysajassa. Lagataan hetki ennen kuin lähetään ulos.

16:42 Ollaan jossain lasten leikkipuistossa. 

18:02 Lähen talsimaan taas kotiinpäin.

18:20 Kotona, lagaan koneella ja teen mansikka-banaani-smoothien.

19:22 Kirjotan tätä postausta ja ajattelin lopettaa tän päivän tähän, koska tänään ei tapahdu enää mitään kovin ihmeellistä, katon varmaan telkkaria ja tiskaan. 

***
Semmonen oli tää päivä, ehkä voisin tehdä tän joskus toistekin,
jos vaikka saisin vähän laadukkaampaa materiaalia!

Pus pus ihanaa kevättä!

- Josbe

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Puhelimen kätköistä

Mua voi seurata instagramissa nimellä @janafiina !
 ¤ Sain selfietikun tuliaiseks Thaimaasta, tässä tulos!
¤ Rakkain.
¤ Kävin yks päivä repimässä Hugon aamulla ylös ja lähettii lenkille.
¤ Selfie, taas...
 ¤ Mummin hautajaiset oli pari viikkoa sitten, mulla oli ihana kukkalaite.
¤ Mun ristiäispäivä ja rakas mummi.
¤ #parasystävä 
¤ Meillä oli bileet ja muutama shotti...

maanantai 23. helmikuuta 2015

Joka hetkestä ajoilta lapsuuden ja kaikista päivistä jälkeen sen, sinua kiittäen.


"Mikään ei tuo sinua takaisin. 
Mikään ei myöskään voi viedä muistoja, 
joita minulla on niistä päivistä ja vuosista,
 jolloin elimme vielä samassa maailmassa. 
Sinne minne menet, en minä voi sinua seurata.
 Lähetän sinut matkaan, käsiin, 
jotka ovat omiani kestävämmät, 
syliin, joka on kaikkia sylejä suurempi. 
Lähetän sinut ja kiitän, että elit."

tiistai 3. helmikuuta 2015

On hiljaisuus ja suru sanaton

Päättyi tuskat, kärsimykset,
nukuit uneen ikuiseen.
Pääsit sinne, miss´ on rauha,
minne mielit, kaipasit.

 Mummi kuoli 9 päivää sitten.
 Hautajaisiin on kaksi ja puoli viikkoa.
Oon aivan uskomattoman surullinen
ja mulla on niin kamala ikävä.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Ja niin äkkiä on ilta


Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on,
ja kadonnut on valo auringon.
Ken muu mua murheissani lohduttais,
kelt' turvan hädässänsä sielu sais.

Päiväni rientää kohti loppuaan,
on ilo maallinen kuin varjo vaan.
Ei ole täällä mitään pysyvää,
vain sinä, Herra, sinä luoksein jää.

Sä pahan väijytykset turhiks teet,
sä tuskat liennät, kuivaat kyyneleet.
Miss' on nyt, kuolema, sun voittosi,
kun Herra Jeesus, olet kilpeni.

Sun, Herra, ristisi mua valaiskoon,
kun tieni painuu kuolon laaksohon.
Sen valon tieltä varjot häviää.
Eläissä, kuollessa sä luoksein jää.

torstai 15. tammikuuta 2015

Pala palalta pois


Jäähyväiset 

Miten kukaan voisi olla liian etäällä toisesta, 
näenhän samat tähdet kuin sinäkin. 
Ei ole turhaan sanottu: Tähtiin on kirjoitettu! 
Jos jonakin päivänä emme enää tapaisi, 
niin ei se olisi loppumista,
vain siirtymistä toiseen aikaan. 

Tulee ilta, 
jolloin näet uuden tähden taivaalla, siitä tiedät, 
etten enää tule. 
Sillä, kun talvi lumettaa maan kylmyydellä
 ja päivät ovat kuin yö, 
silloin rakkauteni sinuun muuttuu tähdeksi, 
jotta jaksaisimme kuoleman kanssa kuoleman yli 
sinä ja minä.

Pidä hyvää huolta itsestäsi. 
Jos kaipaat minua, katso tähtiin ja olen siellä 
syntyen joka ilta niin kuin tämä runoni rakkaudesta.

Niin paljon kuin talvitaivas tähtiä saa, 
niin on paljon ollut sinulla minulle antaa. 

(Eija Jaakola-Partanen)

maanantai 12. tammikuuta 2015

Suuria suunnitelmia vuodelle 2015

 - Ole armollinen itsellesi
- Älä häpeä itkua
- Muista, että on okei voida huonosti
- Opettele syömään oikein
- Älä pelkää
- Uskalla kohdata heikkoudet
- Aloita liikunta
-Älä vaadi liikaa itseltäsi
- Yritä löytää tasapaino
- Nuku
- Hyväksy jaksamattomuus
- Anna anteeksi
- Ota riskejä
- Älä yritä liikaa
 - Älä kiirehdi
- Opettele tekemään päätöksiä - pieniä ja suuria
- Päästä irti
- Muista hymy ja halaus
- Muistele, kaipaa ja ikävöi kohtuudella

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

MUN NAAMA


1. Nivea Soft- rasva. Tää ei tarvi sanoja. Maailman parasta perusrasvaa.
2. Lumene Anti-shine toner-kasvovesi. Ihan peruskasvovesi, sopii mulle.
3. Neutrogena visibly clear-puhdistusaine. Kokeilin kerran tollasta samanlaista mut vihreetä ja se koostumus oli ihan kauhee ja mun naama tuli täyteen näppyjä! Enää en kyllä vaihda, toi pinkki toimii mun ihoon tosi hyvin. 
4. Lumene anti-shine moisturizer. Tosi hyvää rasvaa, kuivattaa ehkä himpun näin talvella, mut muuten jättää ihon kivan mattapintaseks. Sopii myös meikin alle.
5. Lumene Spot delete- 'täsmähoito'. Kuivattaa näpyt tosi hyvin, ainut miinus pieni polttava tunne, mutta finnit katoaa kyllä muutamassa päivässä.
6. Nivea Lip Butter. Hyvä perus kosteuttava huulirasva.
7. Maybelline BB-voide & joku random-en-tiedä-nimeä-valokynä. En oikeastaan käytä mitään muita meikkejä ja noi oon todennu mun iholle hyväksi. Ja tosiaan toi valokynä on lopussa ja siitä on kulunu ne tekstit pois... 
8. Maybelline Baby Lips - Pink Punch. Jos haluun vähän jotain väriä niin käytän yleensä tätä, mutta mun on pakko laittaa ensin jotain perushuulirasvaa kun baby lipsit kuivattaa mun huulia tosi paljon.

Tällasia mä käytän naamaani, aika perusjuttuja, 
en oo koskaan oikein jaksanut perehtyjä meikkaamisen saloihin
ehkä pitäis taas yrittää opetella käyttämään vaikka ripsiväriä :-D
Mutta ihonpuhdistukseen oon löytänyt vihdoin oikeat aineet ja oon siitä iloinen.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

- Josbe