maanantai 1. helmikuuta 2016

Täs on ollu vähän kaikenlaista, ei voi tietää tykkääks ellei maista

Miksi oon tuhlannut niin monta vuotta itseni vihaamiseen kun olisin voinut rakastaa ja antaa itselleni ja erityisesti keholleni vain parasta? Ravitsevaa ruokaa, lepoa ja liikuntaa. Salitreenejä tällä hetkellä viikossa ainakin kolme. Tavoitteena liikkua joka päivä edes jotenkin. Mun notkoselkä on jopa vähän suoristunut, jalkoihin on tullut lihaksia ja käsiin voimaa. Miksi oon tietoisesti ja tiedostamatta tuhonnut itseäni niin sisältä kuin ulkoa? 
Oon elävä esimerkki siitä, että elämä voi olla ihan hirveää, mieli täysin sirpaleina, keho väsynyt ja kipuileva. Mutta silti kaikki aina järjestyy jotenkin. En olisi joskus uskonut, että voisin nauttia elämästäni millään tasolla, että asiat olisi joskus näin hyvin, miten ne on nyt, tässä, tänään. Pakko myöntää, että kaikki lähtee lopulta itsestä ja ihan itse se suurin työ on tehtävä, vaikka olisikin muita kannattelemassa sua pahimman yli. Silti pitää itse nousta ja mennä eteenpäin, ei kukaan muu voi sua sinne kuljettaa. Oon niin uskomattoman iloinen, että vihdoin valaistuin ja ymmärsin auttaa itseäni. Haluan kohdella itseäni hyvin, paremmin, parhaiten. 


Sillä loppujen lopuksi minä olen oman elämäni tärkein ihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti